Saimaannorpan pesinnän onnistuminen riippuu lumen määrästä - ”Lauhoina talvina poikaskuolleisuus on ollut jopa 30 prosenttia”
Saimaannorppa on eräs maailman uhanalaisimmista hylkeistä. Norpan lisääntymismenestys riippuu lumi- ja jääolosuhteista. Ilmastonmuutoksen lämmittämien talvien myötä otolliset pesäkinokset ovat käymässä vähiin.Tilaajalle
Kuva: Stiina HoviJään alla sukeltelevan saimaannorpan havaitessa jään päällä tummempia alueita, iskee eläin vahvat kyntensä jään pintaan, kaivaa tiensä läpi jääkannen ja kovertaa jäälle tuiskunneeseen lumeen itselleen ja tuleville kuuteilleen suojaisan lumikammion.
Saimaannorpalla on kahdenlaista pesätyyppiä. Makuupesä on pieni ovaalinmuotoinen potero, jossa lepää uros tai naaras, joka ei ole lisääntymässä. Poikaspesä on suurempi kokonaisuus, jossa on useampia nousuavantoja ja erillisiä kammioita.
”Hyvinä talvina, kun kinokset ovat suuria ja norpilla on materiaalia mitä kovertaa, saattavat poikaspesät olla jopa kymmenen metriä pitkiä ja nelisen metriä leveitä”, kertoo Metsähallituksen luonnonsuojelun erityisasiantuntija Miina Auttila.
Saimaalla norpan pesinnän onnistuminen on sidonnainen lumen määrään ja luotojen rantoihin muodostuviin tuiskukinoksiin. Norpan pesinnän kannalta parhaat tuiskukinokset vaativat syntyväkseen pitkän ajan ja useita lumituiskuja, joiden välissä on lauhoja jaksoja, jolloin kinoksesta muodostuu kerroksellinen ja sitä kautta vahvempi.
”Aiemmin Saimaalla jääpeite on tullut jo marras-joulukuussa ja jään päälle on ehtinyt sataa useita lumikerroksia. Tällaisissa olosuhteissa pesimiseen sopivia kinoksia muodostui runsaasti”, Auttila kertoo.
”Nykyisin, kun kesken talven voi tulla runsaita sateita ja pitkiä lämpöjaksoja, jotka sulattavat syntyneet kinokset, ei kunnon pesäpaikkoja pääse muodostumaan tai ne ovat pienempiä ja rakenteeltaan heikompia kuin aiemmin.”
Mitä suuremmaksi ja kestävämmäksi lumikinos ehtii muodostua, sitä pidempään siihen kaivettu pesä kestää ja silloin se tarjoaa norpalle ja kuutille suojaa mahdollisimman pitkään.
”Norppa käyttää pesää niin kauan, kuin pesärakenne on ehjä ja olemassa”, Auttila kertoo.
Vähälumisina talvina, suojaavien lumipesien puuttuessa, vastasyntyneet kuutit ovat alttiina kylmälle säälle, petoeläimille sekä erityisen herkkiä ihmisten aiheuttamalle häiriölle pesäpaikkojen läheisyydessä.
”Lauhoina talvina havaittu poikaskuolleisuus on ollut jopa 30 prosenttia, kun hyvissä pesimisolosuhteissa se on vain noin 10 prosenttia”, Auttila huomauttaa.
2014 vuodesta lähtien norpille on tehty apukinoksia. ”Esimerkiksi vuonna 2014 yli 90 prosenttia havaituista kuuteista syntyi apukinoksiin eli norpat kyllä löytävät apukinokset, eivätkä vierasta niiden käyttöä”, Auttila kertoo.
Apukinokset tehdään paikallisen vapaaehtoisverkoston voimin Metsähallituksen organisoimana ja ohjeistuksen mukaisesti.
Tutkijat joutuvat kuitenkin ajattelemaan jo aikaa, kun lumi ei riitä edes apukinosten tekemiseen. Onnistuneita tuloksia on saatu myös norppien pesinnästä ponttonirakenteisissa keinopesissä, jotka eivät vaadi lainkaan jäätä ja lunta.
- Osaston luetuimmat
