

”Jos Mikki-kissa vielä joskus löytyy, niin kirjoitan siitä tarinan.”
Näin totesi Helena Hieta-Heikurainen yli 20 vuotta sitten. Tänä vuonna lupauksesta tuli totta, kun hänen tositapahtumiin perustuva esikoiskirjansa Mikki-kissan hurja kesä julkaistiin syyskuussa.
Hieta-Heikurainen kirjoitti ensimmäiset sivut heti kissan löytymisen jälkeen. Pian työkiireet veivät kuitenkin mennessään ja paperit unohtuivat pöytälaatikkoon. Ne löytyivät uudelleen vasta viitisentoista vuotta myöhemmin, kun Hieta-Heikurainen jäi eläkkeelle.
”Tämä täytyy tehdä loppuun. Pikkuhiljaa lähdin sitten kirjoittamaan”, hän muistelee kirjan alkutaivalta.
Kirjailijalle oli alusta asti selvää, että hän haluaa kirjoittaa nimenomaan lastenkirjan, jonka parissa viihtyvät myös aikuiset.
”Kun lapset olivat pieniä, niin kerroin heille paljon itse keksimiäni satuja. Ne olivat aika suosittuja, ja niissä seikkaili yleensä eläimiä.”
Tarinankerronnan lisäksi Hieta-Heikurainen on ollut aina ahkera kirjojen lukija. Ennen teoksen kirjoittamista kokemusta oli karttunut lähinnä lääketieteellisistä artikkeleista.
”Aika kivasti kirjoittaminen lähti kyllä käyntiin, kun mielikuvitus alkoi laukata.”
Tarina juontaa juurensa toukokuuhun 2002, jolloin Helena oli purjehtimassa miehensä ja Mikin kanssa Tammisaaren lähistöllä.
Illansuussa he rantautuivat saareen, jossa Mikki pääsi livahtamaan kannelta. Seuraava aamu valkeni suruisissa merkeissä, sillä kissaa ei näkynyt missään. Edes suosikkiherkut eli katkaravut eivät houkutelleet sitä esiin piilostaan.
Viikot kuluivat eikä kissaa löytynyt ahkerasta etsinnästä huolimatta. Kesän lopulla toivo oli jo lähes menetetty.
”Sitten saatiin puhelu eräältä mieheltä, joka sanoi tyttäriensä nähneen kissan.”
Pariskunta arveli lasten nähneen vain jäniksen, mutta lähti varmuuden vuoksi jälleen kerran veneellä saareen.
”Mentiin illalla metsänreunaan ja ruvettiin huutelemaan. Sieltä se Mikki tuli juosten ja mourusi ihan sellaisella käheällä äänellä.”
Hieta-Heikuraista oli varoiteltu etukäteen, että kissa saattaisi villiintyä kolmen kuukauden karkumatkan aikana.
”Mikki tunnisti meidät kyllä heti, eikä ollut mitään vaikeuksia ottaa sitä syliin.”
Kesän aikana kissa oli laihtunut roimasti, mutta muutoin eläinlääkäri antoi sille terveen paperit.
”Punkkeja poistettiin tietysti paljon ja annettiin matokuuri.”

Kirjan tekemisestä tuli lopulta koko perheen projekti, sillä sen värikäs kuvitus on lapsenlapsi Julia Garcia-Heikuraisen käsialaa.
”Annoin pieniä pätkiä koelukuun tyttärelleni, joka luki niitä iltasaduksi Julialle ja kysyi, innostuisiko hän piirtämään kuvituksia.”
Tuolloin 8-vuotias Julia innostui ajatuksesta. Paperille piirretyt kuvat jalostuivat digitaaliseen muotoon Julian isän avustuksella.
”Aina kun olimme Espanjassa lomailemassa, hän auttoi yhdistelemään kuvia ja tekstejä”, Hieta-Heikurainen kertoo.
Pitkä projekti tuli päätökseen viime talvena, kun kirjan digiversio valmistui lähetettäväksi kustantamoille. Myönteisen vastauksen saaminen osoittautui kuitenkin haastavaksi.
”Ajattelin jo, että teen omakustanteen. Sen verran, että saan kirjoja jaettuja lapsille, lastenlapsille ja ystäville.”
Lopulta pienkustantamo näytti projektille vihreää valoa, ja julkistamistilaisuutta juhlittiin syyskuussa. Tarkkaa myyntimäärää Hieta-Heikuraisella ei ole vielä tiedossa.
”Eihän tämä mulle ole bisnestä vaan hauska harrastus.”
Voisivatko Mikki-kissan seikkailut vielä saada jatkoa?
”Juuri yksi päivä juttelin Julian kanssa ja heitin, että mitä jos tehtäisiin uusi kirja. Heti tuli vastauksena, että joo!”
Syntynyt 1952.
Asuu Tammisaaressa.
Julkaisi syyskuussa esikoiskirjansa Mikki-kissan hurja kesä.
Työskennellyt naistentautien ja synnytysten erikoislääkärinä.
Kaksi lasta ja neljä lastenlasta.
Harrastaa miehensä kanssa purjehtimista, laskettelua ja lenkkeilyä.