

Kymmenvuotias kotikissa Mikki on tottunut säännöllisiin ruoka-aikoihin ja juomaan vetensä suoraan hanasta. Kaikki kääntyy kuitenkin päälaelleen, kun Mikki päättää eräänä päivänä karata kesken purjehdusreissun ja aloittaa koko kesän kestävän seikkailun saaressa.
Kesäseikkailunsa alussa Mikki on täynnä kutkuttavaa intoa ja vapauden janoa. Viikkojen ja kuukausien kuluessa koti-ikävä alkaa kuitenkin hiljalleen hiipiä ajatuksiin.
Mikki-kissan hurja kesä on Tammisaaren sairaalasta eläköityneen naistentautien ja synnytysten erikoislääkärin Helena Hieta-Heikuraisen esikoiskirja ja ensimmäinen lastenkirja.
Kaikki kirjassa esiintyvät hahmot ja paikat ovat todellisia. Paitsi Mikin seikkailut saarella, niissä kirjailija on antanut mielikuvitukselleen vallan.
Tarina etenee jouhevasti, ja siinä vuorottelevat Helenan ja Mikki-kissan näkökulmat. Eri paikkojen hahmottamista auttaa kirjan alkusivuilta löytyvä karttapiirros.
Kun Hieta-Heikuraisen lapset olivat vielä pieniä, hän kertoi heille itse keksimiään eläinsatuja. Tarinankerronnan lahja näkyy kirjan sivuilla, sillä kieli on helposti ymmärrettävää muttei missään vaiheessa tylsää.
Värejä tihkuva ja eloisa kuvitus saa tarinan ja siinä seikkailevat eläimet suorastaan heräämään eloon. Piirrokset ovat kirjailijan lapsenlapsen Julia Garcia-Heikuraisen 8-vuotiaana tekemiä.
Vajaa 1,5-vuotias koekuuntelija ei malttanut vielä keskittyä tarinan kuunteluun, mutta oli kovin innoissaan sivuilla seikkailevista eläimistä. Uskoisin, että lapsen tekemä kuvitus ilahduttaa myös hieman vanhempia lapsia ja miksei myös aikuisia.
Vaikka osasin odottaa tarinalle onnellista päätöstä, luin viimeiset sivut suorastaan ahmien. Voi kun Mikki pääsisi jo kotiin lämpimien vällyjen alle! Ja pääsihän se, eikä enää koskaan karannut uudelleen.
Jo jokin aika sitten vihreämmille jahtimaille siirtynyt kotikissa ehti lopulta nauttia vanhuuden päivistään lähes 22 vuoden ikään saakka.