Kirja-arvio: Päiväkirjaklubi antaa luvan kurkkia vieraiden ihmisten nuoruusvuosien pelkoihin ja unelmiin
Päiväkirjaotteiden humoristisuus ja koskettavuus perustuu siihen, että ne on aikoinaan laadittu aivan vakavissaan.
Eeva Vekki & Risto K. Järvinen (toim.): Päiväkirjaklubi. 365 sivua. Nemo.Yksi viime vuosien hersyvimmistä ilmiöistä on ollut päiväkirjaklubit, joissa tavalliset ihmiset nousevat estradille lukeakseen otteita vanhoista päiväkirjoistaan. Etenkin nuoruusvuosina kirjoitetuissa vuodatuksissa on niin paljon vakavaa uhoa ja maailman suurimpia tunteita, että tekstien lukeminen ääneen tuottaa aivan uudenlaista huumoriarvoa.
Tänä syksynä ilmestyneessä Päiväklubi-kirjassa toisten vanhoja muisteluita pääsee lukemaan itse luvan kanssa. Eeva Vekin ja Risto K. Järvisen kokoamassa kirjassa kymmenet ihmiset raottavat pikkuisin lukoin suljettuja päiväkirjojaan.
Mukana on lisäksi kokoelma hyvin vakavalla otteella kirjoitettuja runoja pöytälaatikkokirjoittajilta.
Päiväkirjamerkintöjen viehätys on niiden samaistuttavuudessa.
Rosoiset tekstit kuljettavat ajatukset niihin teinivuosiin, kun kukaan ei tuntunut oikeasti ymmärtävän ja maailma tarjosi omalle polulle vain esteitä.
Toisaalta mukana on myös aidosti surullisia hetkiä ja suuria sydänsuruja.
Noin yleisesti ottaen päiväkirjaklubi toimii paremmin livenä kuin kirjasta luettuna. Kun päiväkirjaa tulkitsee ääneen sen kirjoittaja, tekstit heräävät ainutlaatuisella tavalla eloon.
Myös kovien kansien väliin tallennetut muistelut tarjoavat silti tilaisuuksia nauraa ääneen.
Esimerkiksi 12-vuotiaan keravalaisen hyvin tunnollisesti laatima akvaariopäiväkirja on vilpittömyydessään huvittavaa luettavaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
