Kirja-arvio: Kettujuttuja kertoo ystävyydestä, mutta kirjan lopussa pudotetaan omituinen surupommi
Lastenkirjallisuudessa vaikeita aiheita käsitellään yleensä harkiten ja huolella, mutta Kettujuttuja yllättää odottamattomalla tragedialla.
Kaija Pannula ja Netta Lehtola: Kettujuttuja – Kolme hännäkästä tarinaa. 61 sivua. WSOY.Kettu se vasta on puuhakas eläin. Eräänä päivänä se haluaa alkaa maalata, ja pian tauluja on vaikka useammankin taidenäyttelyn tarpeisiin. Kun kettu puolestaan innostuu ruusuista, kasvattaa se niitä hellästi ja rakastaen.
Välillä kettu haluaa olla yksin. Se sulkee ovet ja peittää ikkunat verhoilla eikä halua puhua kenenkään kanssa. Onneksi erakko-olo ei kuitenkaan jatku loputtomiin, vaan kettu ymmärtää todellisten ystävien arvon.
Kaija Pannulan kirjoittama ja Netta Lehtolan kuvittama Kettujuttuja – Kolme hännäkästä tarinaa -kirja on herkkävireinen kertomus ystävyydestä ja omien intohimojen toteuttamisesta. Erityisesti Lehtolan kuvitukset vangitsevat aikuisenkin katseen yksityiskohtiin ja harmonisiin väreihin.
Kuvakirja oli tämän vuoden lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana.
Vielä lopuksi on juonipaljastuksista huolimatta varoitettava vanhempia yhdestä tapahtumasta kirjan viimeisessä sadussa. Aivan yllättäen ja varoittamatta eräs nuori hahmo kuolee, eikä traagista tapahtumaa käsitellä kovin syvällisesti. Jos lapsi siis pelkää kuolemaa, kannattaa juonenkäänteeseen ainakin varautua ennalta. Jotain pientä varoitusta tästä olisi kaivannut ennakkoon.
Lue täältä kaikki Maaseudun Tulevaisuuden kirja- ja muut kulttuuriarviot
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
