Kirja-arvio: Miksi kukaan jaksaa pyörittää huumebisnestä? Malmin naisen rooli ihmetyttää ja jutut haiskahtavat

Yksi Suomen rikoshistorian kummallisimmista tapauksista puhuttaa vuodesta toiseen. Miten ihmeessä Helsingin huumepoliisin päällikkö Jari Aarnio suistui alamaailman bisneksiin? Ja miksi hän veti mukaansa Mari Romanon, jonka lausuntojen puhutaan syösseen Aarnion lopulliseen tuhoon?

Mikä oli Romanon motiivi pyöriä rikollisliigoissa? Uutuuskirjassa hän esiintyy yksinhuoltajana, joka oli ennen kaikkea kiinnostunut poikansa hyvinvoinnista ja rauhallisesta arjesta. Huumekuvioissa pyörimisellä hän ei kuulemma rikastunut. Jokin ei täsmää.

J. K. Tammisen kirjaa lukiessa ihmettelee, miten kukaan jaksaa pyörittää huumebisneksiä. Kännyköitä ja prepaid-liittymiä tarvitaan kymmenittäin ja linjoja kuunnellaan. Keneen voi luottaa, kuka on vasikka? Huumeiden maahantuonti vaatii hoksottimia, jottei jää heti kiinni. Älyn ja vaivan voisi yhtä hyvin käyttää laillisen bisneksen pyörittämiseen. Silloin ei tarvitsisi jatkuvasti elää pelko perseen alla.

Kiinnostavia ovat Romanon kuvaukset poliisin rikollisesta toiminnasta. Siitä, miten huumerikollisia ”tehdään” järjestämällä heille ansoja. Romano itsekin väittää saaneensa tuomion lavastetusta huumetynnyristä, joka lopulta ei edes sisältänyt huumeita.

Kirja on sinänsä mielenkiintoinen, kolmen tähden ”tositarina”, jossa kuitenkin kaikki haiskahtaa, eikä kenenkään sanomisiin voi luottaa. Vankilassahan kaikki tuppaavat olemaan syyttömiä.

Lue täältä kaikki Maaseudun Tulevaisuuden kirja- ja muut kulttuuriarviot.