Kirja-arvio: 19-vuotias Aino Järnefeltin rakkauskirje Jean Sibeliukselle muistuttaa, että menneisyyteen pääsee kurkistamaan parhaiten tavallisten hetkien kautta

Historiaa voi tarkastella monesta eri lähtökohdasta käsin, mutta ainakin henkilökohtaisesti pidän eniten niistä tavoista, joissa näkyy tavallisten ihmisten kosketus. Mikä olisikaan siis parempi tapa kurkistaa kotimaamme historiaan kuin nippu kirjeitä menneiltä vuosikymmeniltä?

TImo Kalevi Forssin kokoama Unohtumattomia kirjeitä Suomesta -teos seuraa sekä idealtaan että ulkomuodoltaan viime vuonna suomeksi ilmestynyttä Kirjeitä jotka mullistivat maailmaa -kirjaa.

Teoksen vanhin kirje on Elias Lönnrotin käsialaa vuodelta 1835. Nykyaikaa edustavat sen sijaan sähköpostit ja twiitit. Kirjassa painotetaan Suomen historian suuria käännekohtia, joten 99 kirjeen valikoimaan on päätynyt runsaasti tekstejä sisällissodan sekä talvi- ja jatkosodan ajalta.

Kokoelman herkullisinta antia ovat henkilökohtaiset, suurilla tunteilla väritetyt viestit. 19-vuotiaan Aino Järnefeltin kirje tulevalle Janne-puolisolleen on ihastuttavan imelä. Sen sijaan sota-aikojen kirjeet rintaman ja kotiseutujen välillä herkistävät väkisinkin.

On ymmärrettävää, että mukaan on haluttu myös nyky-Suomen viestittelyä moderneilla välineillä, mutta twiitit ja sähköpostit jäävät lopulta etäisiksi. Erilaisten käsialojen ja pienten piirustusten katselu on kirjan suola, ja kaikki tämä menetetään sähköisessä viestinnässä. Julkisista kirjeistä puuttuu myös se herkkyys ja henkilökohtaisuus, jota teoksen alun kirjeissä on valtavasti.

Mieluummin olisin siis lukenut pari henkilökohtaista kirjettä enemmän ja jättänyt avoimet twiitit jononkin toiseen teokseen.

Lue täältä kaikki Maaseudun Tulevaisuuden kirja- ja muut kulttuuriarviot