Presidentti Stubb tapasi Kiinan presidentin Xi Jinpingin Pekingissä lokakuun lopussa, ja keskusteluissa esillä oli myös Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa. Kuva: Xie Huanchi/Lehtikuva
Miksi sotilaat jätettiin jyrättäviksi, vaikka Suomen tiedustelu ennusti tarkasti Neuvostoliiton suurhyökkäyksen 1944?
Marsalkka Mannerheimille ei haluttu kertoa, että Neuvostoliitto oli tulossa suurella voimalla rajan yli kesällä 1944. Mitä ilmeisimmin yksi mies oli keskiössä tietojen salaamisessa.Tilaajalle
Tulitoimintaa etummaisissa taisteluhaudoissa Syskyjärvellä elokuussa 1944, jolloin Suomi oli jo vaivoin onnistunut pysäyttämään puna-armeijan suurhyökkäyksen. Kuva: SA-kuvaPresidentti Alexander Stubb nousi syksyllä otsikoihin näkemyksellään, että Kiina voisi lopettaa Ukrainan sodan yhdellä puhelinsoitolla. Monet närkästyivät.
Sitten hän lähti lokakuun lopussa valtiovierailulle Kiinaan. Mitä järkeä siinä oli, jos ja kun hän selvästi tahtoi omalta osaltaan edistää rauhaa Euroopassa?
Paljonkin.
Tiedusteluhistorian tutkijan Mikko Porvalin mielestä Stubb osui täydellisesti asian ytimeen. Venäjän sotimisesta ei tulisi mitään ilman Kiinan tukea, kun taas Iranilla ja Pohjois-Korealla ei ole ratkaisevaa merkitystä.
”Sodan lopettamisesta Ukrainassa ei kannata puhua Putinin vaan Kiinan presidentin kanssa. Muuten olisi ollut järjenvastaista lähteä keskustelemaan asiasta Kiinaan, ja Stubb on varmasti tukeutunut asiassa tiedustelumme antamaan tilannekuvaan.”
Porvali on on tullut tunnetuksi tietokirjoistaan, joista viisi käsittelee Suomen kaukopartiomiesten toimintaa toisen maailmansodan aikana. Hän on koulutukseltaan juristi ja tiedustelun asiantuntija.
Päätoimenaan Porvali on poliisin palkkalistoilla mutta on välillä ollut ”lainassa” myös puolustushallinnossa, joten hän on hyvin perillä myös tämän päivän tiedustelusta.
Toisinaan tiedustelutiedot vievät metsään, ja siitä on lukuisia esimerkkejä.
Varsinkin epädemokraattisessa maissa tiedustelu kertoo yllättävän usein sen, mitä vallanpitäjä tahtoo kuulla. Todennäköisesti juuri siksi Vladimir Putin teki virhearvion ja päätti hyökätä Ukrainaan.
Adolf Hitler puolestaan oli toisen maailmansodan loppuvaiheessa ympäröinyt itsensä hännystelijöillä, jotka antoivat tarkoituksella liian ruusuisen kuvan Saksan toivottomasta tilanteesta.
Lähempääkin löytyy esimerkkejä. Suomen tiedustelu tiesi kesällä 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksestä – jopa jokainen rajan takana pyörähtänyt hävittäjälentäjä näki päivittäin, mitä tuleman piti.
Marsalkka Carl Gustaf Mannerheimia ei kuitenkaan tahdottu huolestuttaa, joten tiedusteluraportteja vääristeltiin. Myöhemmin syyllisiä on haettu, ja syyttävin sormi osoittaa kenraali Aksel Airon suuntaan ilmeisen perustellusti.
Etulinjan vahvasti miehitetyt suomalaisasemat murskautuivat kaiken tappavan tulimyrskyn alle, vaikka miehet olisi hyvin ehditty vetää kauemmas odottamaan vastaiskun paikkaa.
Neuvostoliiton suurhyökkäys jauhoi kaiken alleen kesällä 1944 niissä kohdissa, minne tuli keskitettiin. Suomen puolustukselta puuttui riittävä syvyys, joten asemia jouduttiin pian hätäisesti kaivamaan talvisodan aikaisilla linjoilla. Kuva: SA-kuvaYleensä demokratioissa johtajat saavat oikeaa tietoa, sillä heidän valtansa ei perustu henkilökulttiin vaan määräaikaisuuteen.
Keräysvaiheessa tiedustelu etsii eri kanavista informaatiota. Sen pohjalta vedetään johtopäätökset.
”Sitten on tärkein vaihe, eli kuinka oma tiedustelutieto kytketään osaksi suvereenisen valtion päätöksentekoa. Jos maa tekee päätöksiä vain muiden valtioiden antaman tiedon varassa, se tekee lopulta ainoastaan muiden tahtomia päätöksiä”, analysoi Porvali.
Kiina tahtoo konfliktien jatkuvan, jotta USA joutuu hajauttamaan resurssinsa.
Kiina kokee etujensa mukaiseksi pitää sotaa yllä Ukrainassa. Se saa Venäjältä sodan ansiosta edullista energiaa ja raaka-aineita, mutta todellinen motiivi on toisaalla.
”Kiina on kertonut tavoittelevansa maailman johtavan suurvallan asemaa vuoteen 2050 mennessä. Maailmanpolitiikan painopiste on siirtynyt Tyynellemerelle, ja Kiina tahtoo, että USA joutuu hajauttamaan voimansa.”
Näin on myös käynyt. USA joutuu jakamaan resursseja sekä Ukrainaan että Lähi-itään, ja rajansa on supervallankin voimavaroilla. Tämä kaikki auttaa Kiinan kasvattamaan mahtiaan.
Kiina hyötyy Venäjän edullisista luonnonvaroista ja hyödykkeistä mutta tahtoo välttää Euroopan virheet energiapolitiikassaan.
Venäjän halpa öljy ei yksin sille edes riittäisi, mutta ostot muualta vähentävät riippuvuutta. Osin tässä valossa voi nähdä myös Kiinan nihkeyden osallistua Siperiasta kaavaillun kaasuputken rahoittamiseen, mikä ajoi Venäjän harmiksi hankkeen karille.
Kiina hyötyy Venäjästä mutta varoo tulemasta riippuvaiseksi.
Kiinan ja Venäjän julkinen kuherruskuukausi onkin Porvalin mukaan pääosin silmänlumetta.
”Todellisuudessa maat eivät ole ystävällisissä väleissä, koska niiden intressit menevät ristiin.”
Hän muistuttaa, että Kiina rakentaa jäämurtajalaivastoa. Sen ainut tarkoitus on turvata tulevaisuudessa Koillisväylän kauppareitti, niin kutsuttu ”pohjoinen silkkitie”. Alue on Venäjälle erittäin tärkeä, joten hymyilevien naamioiden takana kiristellään jo hampaita.
Mikko Porvali (oik.) esiintyy dokumenttielokuvassa Tiedustelijat, jossa näyttelijä Joonas Saartamo (vas.) alkaa tutkia isoisänsä Hannes Vehniäisen toimintaa kaukopartioyksikön päällikkönä. Kuva: KinocompanyYksi mysteeri jää vielä ilmaan. Miksi kiinalaiset toteuttaisivat Venäjän masinoimia sabotaaseja Itämerellä, jos maat eivät ole veriveljiä?
Kiinalaiset alukset todellakin vaikuttavat vahvasti tihutöiden tekijöiltä Itämerellä, joskin niiden omistajasuhteet ovat varsin sekavat – tahtipuikkoja voi heilutella jokin muukin taho kuin Kiinan hallinto, ainakaan suoraan.
”Näkisin sabotaasit varoituslaukauksen omaisina, eli niillä halutaan esitellä kykyä tarvittaessa vahingoittaa vakavasti Nato-maiden infraa.”
Porvali muistuttaa maailmaan syntyneistä jakolinjoista. Länttä haastavat suuret Brics-maat eli Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka ovat osin mutkikkaista väleistään huolimatta harrastaneet muitakin toisiaan tukevia temppuja.
Tiedusteluyhteistyötä Brics-maat ovat hänen mukaansa tehneet jo pitkään.
Sattumaa tuskin on, että pari vuotta sitten venäläinen vakooja otettiin kiinni Norjassa, ja yllättäen hänellä oli Brasilian passi.
- Osaston luetuimmat
