Joonas Saartamolle alkoi muodostua kuva ukista kirjeiden ja arkistomateriaalin ansiosta. Kuva: Kinocompany
Kärkinäyttelijä paljasti kaukopartioita johtaneen ukkinsa salaisuuden, ja jäljet johtivat nykyhetkeen
Näyttelijä Joonas Saartamo muistetaan Tuntemattomasta sotilaasta ja pukeutuu jälleen univormuun. Tällä kertaa hän menee oman isoisänsä nahkoihin.Tilaajalle
Hannes Vehniäinen joutui lähettämään alaisiaan kaukopartiomatkoille, joilta moni ei palannut. Kuva: KinocompanyItsenäisyyspäivä lähenee ja sitä myöten Tuntemattoman sotilaan unohtumattomat hetket tv:ssä. Yksi traagisimmista kohtauksista myös uusimmassa versiossa on, kun Joonas Saartamon esittämä alikersantti Lahtinen pelastaa alaisensa ”nahkurin orsilta” mutta ei itseään.
Lahtinen jää makaamaan lumeen ja konekivääri savuamaan hankeen. Hetkeä aiemmin hän oli tokaissut, että ”jos hatka tulee, niin kookoota ei sitten jätetä”.
Saartamolle Tuntematon sotilaan kuvaukset olivat raskaammat fyysisesti kuin henkisesti. Paperilla suon yli saatetaan mennä niin ”että heilahtaa”, mutta elokuvaa tehdessä suon yli mennään helposti 20–30 kertaa.
”Kuvauksissa käytetty ase painoi saman verran kuin oikea, ja siinä on teräviä piikkejä. Sellaisen kun väsyneenä heittää selkään, niin johan sattuu.”
Tuntemattoman sotilaan kuvaukset olivat kuin paluu lapsuuteen ja poikien leikkeihin. Kuvauksissa nukuttiin 10–15 miehen porukassa, mikä sekin oli harvinainen kokemus elokuvan teossa.
Konekivääri painoi ja siinä oli ”piikkejä”, jotka sattuivat ihoon osuessaan.
Saartamo kertoo aidosti tykästyneensä roolihahmoon.
”Lahtinen on sivistynyt, viisas ja rohkea. Hän kyseenalaistaa asioita mutta on kuitenkin luottotyyppi.”
Tuntemattoman kuvaukset olivat myös jonkinlainen tutkimusmatka, joka valmensi Saartamoa omakohtaiseen dokumenttielokuvaan Tiedustelijat.
Siinä hän tekee tutkimusmatkan ukkinsa, kaukopartioyksikön päällikön Hannes Vehniäisen sielunelämään ja selvittää, siirtyykö sukupolvien sotatrauma perintönä isältä pojalle.
Ukki kuoli hieman ennen kuin Saartamo syntyi. Hän ei koskaan puhunut edes omille lapsilleen sotavuosista. Kirjeitä ja sotapäiväkirjoja on kuitenkin säilynyt. Ne antavat ulkonaisesti sulkeutuneesta ja jopa jöröstä miehestä yllättävän kuvan.
”Pedantti, tarkka ja hillitty mutta kirjeissään romantikko ja lyyrikko”, kuvailee Saartamo.
Vehniäinen osallistui Suomen sodista jokaiseen ja teki lopuksi sen, mitä hänen asemassaan kuuluikin: osallistui asekätkentään Neuvostoliiton hyökkäyksen varalta. Paljastuminen toi kahdeksan kuukauden tutkintavankeuden, mikä saattoi olla henkisesti hänen elämänsä raskain kokemus.
Dokumentissa Saartamo pukeutuu isoisänsä ajan univormuun ja katsoo itseään peilistä. Hän kertoo tunteneensa tuolla hetkellä haikeutta ja surumielisyyttä, koska ei koskaan päässyt tapaamaan ukkiaan.
Joonas Saartamo pukeutuu dokumentissa sodan aikaiseen univormuun ja siistiytyy ohjesäännön mukaisesti. Yhdennäköisyys ukin kanssa on selvä. Kuva: KinocompanySaartamo istuu helsinkiläisen kahvilan pöydässä marraskuisena päivänä 2024. Mitä hän sanoisi ukille, jos saisi tavata tämän nyt?
”Voisin kuvitella, että halaisin ensimmäiseksi. En tosin tiedä, osaisiko hän vastata siihen. Sitten sanoisin, että minulla on ollut ikävä ja kysyisin, kuinka voit.”
Saartamo lisää, että varsinkin edellisten sukupolvien miesten on vaikea päästä sisälle omiin tunnereaktioihinsa.
”Sama pätee omaan faijaan. Keskustelu on ollut suurimmaksi osaksi pintapuolista ja teknisiä asioita sekä läpänheittoa.”
Matti Saartamo muistaa kerran lapsena kuulleen seinän läpi, kuinka joku yritti udella hänen isältään kaukopartioasioista. Tämä oli vastannut, ettei ole puhunut niistä aiemmin eikä puhu nytkään. Kuva: KinocompanyHän sanoo, että isä Matti Saartamo yrittää selvästi vapautua asioiden sulkemisesta sisään ja puntaroi syvällisiä kysymyksiä tosissaan. Rakennetuista haarniskoista on kuitenkin vaikea vapautua.
Saartamon oma tytär täyttää pian 12. Sukupolvelta toiselle siirtynyt vaikenemisen ketju on viimein katkaistu.
”Olen yrittänyt tarjota hänelle turvallisen tilan näyttää tunteita ilman pelkoja ja sanoa, että olen tässä eikä mitään tarvitse pelätä.”
Vaikenemisen ketju murtuu viimein.
Aiemmat sukupolvetkin ovat varmasti tehneet parhaansa, ja toisaalta virheitä sattuu jokaiselle – hieman kuin miehille, jotka juoksivat karkuun ja jättivät Lahtisen susille.
Paniikissa paenneille aseveljille alikersantti Hietanen tokaisi ikimuistoisesti:
”En mää täsä syylissi kaipa yhtikäs. Konekivääri ja Lahtist mää kaipasi.”
Tiedustelijat ensi-ilta elokuvateattereissa 22.11.
- Osaston luetuimmat
