Maapallon sisus oli ihmisille täysi arvoitus vielä parisataa vuotta sitten ‒ näin taiteilijat näkivät maanalaisen maailman

Maanala-näyttelyyn laskeudutaan myös symbolisesti ja fyysisesti maan alle, mikä on helteellä enemmän kuin taivas. Tarjolla on maanalainen maailma neljän teeman, 62 taiteilijan ja 101 teoksen avulla. Näin siis taiteilijat ovat nähneet maailman, jota ei voinut nähdä.

Vielä hetki sitten maapallon arveltiin olevan ontto ja mystisten kansojen asuttama. Hyvä esimerkki on tanskalais-norjalaisen näytelmäkirjailijan Ludvig Holbergin satiiri Niilo Klimin maanalainen matka vuonna 1741, sillä siinä päähenkilö putoaa luolaa tutkiessaan reiästä maanalaiseen ja tutustuu maan syvyyksissä eri kansoihin.

Lewis Carrollin kirja Liisan seikkailut ihmemaassa puolestaan vie meidät kaninkolon kautta maailmaan, jossa kaikki on päin honkia. Ja laskeuduttiinpa jo Kalevalassa maan alle, kun Lemminkäisen äiti etsi poikansa ruumiinosia Tuonelan joesta kuoleman valtakunnassa.

Tarinoita piisaa, mikä ei ole ihme. Tottahan mielikuvitus lähti laukalle, kun alaspäin päästiin sen, mitä ihminen jaksoi kaivaa tai ryömiä luonnon muovaamia luolia pitkin.

Nicola Hicksin näkemys Minotaurus-hirviöstä vuodelta 2019. Kuva: Amos Rex

Maan alle on usein kuviteltu kuoleman jälkeinen elämä tai kiirastulen kaltainen pätsi, kun parempi maailma löytyy korkeuksista. Sattumalta arvaus osuu osin oikeaan, sillä onhan maan alla melkoisen kuuma ja ripaus tuosta energiasta lämmittää jo monen kotiakin.

Maanala-aihetta lähestytään maalauksien, veistosten, valokuvataiteen, installaatioiden ja videotaiteen keinoin. Yhteistä niille on, että useimpien kohdalla jää miettimään ja suodattamaan asioita oman pään ja arvomaailman kautta. Mitä tarkoittaa lieskoissa kärvistelevä nainen, joka anelee apua pienestä, lattiassa olevasta aukosta? Mitä tarkoittaa, kun portaat loppuvat kesken? Tai mitä merkitsevät puiden juurissa asuvat ihmishahmot?

Pipilotti Ristin videoteoksessa Selfless in the Bath of Lava pyydetään apua, mutta pätsistä ja lattian alta on paha paeta. Kuva: Amos Rex

Taide kurkistaa maan alta myös tähän päivään, sillä sieltä on peruja myös elämää uhkaava ilmaston lämpeneminen. Kaivamme ja käytämme fossiilisia raaka-aineita, vaikka hukka meidät sen vuoksi vielä perii.

Pysäyttävä on esimerkisi italialaisen Felipe de Avila Francon teos, jossa kahdeksan tonnin hiilimassa toimii laskurina sille, kuinka päästömme lähenevät tuhannen miljardin ilmastotonnin rajaa. Monien tutkijoiden mielestä sieltä ei ole enää paluuta, vaikka mieli tekisi.

Maan alle kannattaa siis mennä monestakin syystä. Eikä vähiten siksi, että pahin ruuhka oli jo keväällä, joten tilassa voi olla varsin rauhassa.

Louise Bourgeoisin portaat vuodelta 1987 päättyvät äkisti. Kuva: Amos Rex

Maanala-näyttely Amos Rex, Helsingin Lasipalatsi 21.8.2022 asti. Auki päivittäin (tiistaisin suljettu) klo 11 alkaen.