Kuuntelen tyytyväisenä kuopuksemme tuhinaa – vanhempien vieressä nukkuminen tekee lapsista todennäköisemmin vakaita ja itsevarmoja aikuisia

Kolmevuotiaan kuopuksemme jokaöiset viereen kömpimiset ovat olleet kuluneen syksyn keskeisin isyyskokemukseni. Vaikka oma unenlaatuni on muuttunut koiramaiseksi, tiedän tilanteen olevan hyväksi jälkikasvulleni. Siispä kiedon käteni unikaverin ympärille ja kuuntelen tyytyväisenä tuhinaansa.

Tutkimusten mukaan vanhempien vieressä nukkuminen tekee lapsista todennäköisemmin vakaita, älykkäitä ja itsevarmoja aikuisia. Erityisesti pojat tuntuvat hyötyvän yöllisistä vanhempien viereen hiippailuista.

Maalaisjärkikin kertoo, että vanhempien läsnäolo lasten arjessa on merkityksellistä hyvän kasvun ja kehityksen kannalta. Käytännön kenttähavaintoni vankilasta on, että vankien perheissä on erityisen paljon isättömyyttä, joka siirtyy sukupolvesta toiseen. Kriminologiset tutkimukset vahvistavat havaintoni. Tutkimuksista tiedetään, että lapsen kasvaminen ilman isää on yhteydessä kohonneeseen rikoskäyttäytymisen riskiin.

Ilmiölle on esitetty useita selityksiä. Ensinnäkin, yhden vanhemman perheessä lapseen kohdistuva kontrolli on vähäisempää, jolloin lapsen tai nuoren on helpompi hakeutua valvonnan katvealueelle ja rikkoa normeja. Myös perintötekijöistä saadaan selittäjä. Isät, jotka ovat impulsiivisuuden tai riippuvuuden takia jättäneet perheensä siirtänevät samoja altistuksia jälkeläisilleen.

Ilmiölle perustavanlaatuisempaa selitystä etsivät evoluutiokriminologit, jotka hyväksyvät edeltävät selitykset, mutta liittävät ilmiön laajemmin lajikehitykseen. Isän poissaolo voi esimerkiksi laukaista käyttäytymisstrategian, johon kuuluu voimakas riskinotto ja rikoskäyttäytyminen. Yhtä kaikki – löytyipä selitys mistä tahansa – isättömyys on rikoskäyttäytymiselle altistava tekijä.

Syksyn sykähdyttävin sitaatti löytyy Matti Nykäsen ystävien kirjoittamasta ”Elämä on laiffii -urheilijaelämäkerrasta. Kirjassa ystävä kysyy pitkällä automatkalla tapahtuvan urheilumuistelun lomassa Matin parasta muistoa elämän varrelta. Neljän olympiakullan, kuuden maailmanmestaruuden, kahden mäkiviikon ja neljän maailmancupin kokonaiskilpailun voittaja vastaa hetken hiljaisuuden jälkeen: ”Kyllä mun täytyy sanoa, että elämäni paras muisto on ollut se, kun olin isäni kanssa 8-vuotiaana kalassa.”

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, piispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja kirkollisen työn koordinaattori Anni Takko.