Evakkoja yhteisruokailussa marraskuun alussa 1939 Kotkassa ja Heinolassa. Lapsista pienimmät tuskin ymmärtävät, mikä mullistus elämässä on edessä. Kuva: SA-kuva
Katso koskettavat kuvat 400 000 karjalaisevakon taipaleelta – moneen kuntaan heitä ei olisi haluttu taloudellisista tai kielellisistä syistä
Suomi joutui myöntymään alueluovutuksiin talvisodan päätyttyä, minkä vuoksi 400 000 ihmistä jäi kodittomiksi. Kun Suomi valloitti jatkosodan alussa vanhat alueensa takaisin, joka kolmas heistä ei enää palannut kotiseuduilleen.Tilaajalle
Pikkulapset leikkivät ateriaa odotellessa kansakoulun pihalla kesäkuun 25. päivänä 1944 Taavetissa, jonne oli järjestetty evakkojen muonituspaikka. Kuva: SA-kuvaTalvisota päättyi katkeraan Moskovan rauhaan 13. maaliskuuta 1940. Suomi joutui luovuttamaan kymmenisen prosenttia alueestaan, mikä tarkoitti lähtöä kodeistaan yli 400 000 karjalaiselle.
Kaikki heistä eivät palanneet vanhoille kotiseuduilleen, kun Suomi vuonna 1941 valtasi vanhat alueensa takaisin korkojen kera. Joka kolmas eli yli 100 000 ihmistä jäi talvisodan jälkeen Suomeen seuduille, minne heidät oli pikavauhtia asutettu.
”Suurin syy oli, että heidän kotinsa oli tuhottu tai tuhoutunut sodassa. Suomen armeija poltti talvisodassa rakennuksia vetäytyessään, jotta venäläisten eteneminen olisi hidastunut”, sanoo Karjalan Liiton puheenjohtaja Martti Talja.
Osa jätti palaamatta varmasti myös iän tai sairauksien vuoksi. Lisäksi sota yhä jatkui, ja elämä työtilaisuuksineen oli ehtinyt asettua uomiinsa uudella seudulla.
Päätös olla lähtemättä osoittautui oikeaksi muutaman vuoden kuluttua, kun Saksa laski aseensa ja Suomi nieli jälleen kitkerät rauhanehdot. Kertaalleen takaisin valloitetut alueet jouduttiin luovuttamaan uudelleen, ja niiden lisäksi Suomi menetti vielä Petsamonkin.
Kotiseuduilleen palanneet karjalaiset joutuivat uudelleen evakkoon 1944.
Loppujen lopuksi yli 400 000 karjalaista kotiutui uusiin oloihin hämmästyttävän nopeasti. Talja toteaa, että evakoiden asuttaminen kestää vertailun mihin muuhun maahan tahansa.
Evakuointia Sairalan ja Räisälän välillä joulukuun 18. päivänä 1939. Eläimet otettiin mukaan, mutta suuri osa paleltui matkalla. Niitä yritettiin pikateurastaa, mutta eläimiä ja lihoja jouduttiin jättämään jälkeen. Kuva: SA-kuvaKarjalaisten sopeutumista auttoivat sama kieli, kulttuuri ja useimmiten uskonto sekä taitavat poliitikot eduskunnassa.
Tunnetuimmat olivat Karjalankannakselta evakkoon lähteneet Eemil Luukka (Muolaa), Johannes Virolainen (Viipurin maalaiskunta) ja Juho Niukkanen (Kirvu) edistivät asutusasioita taitavasti, mutta muitakin oli yli puoluerajojen.
Osa ajoi tavallaan kaksilla rattailla. Karjalaistaustaiset poliitikot kokoontuvat yhdessä miettimään asioita parhaimmillaan joka arkiaamu. Lakiesitykset he toivat eduskuntaan yksittäisen kansanedustajien esityksinä, vaikka todellisuudessa taustalla oli Karjalan Liitto.
Parhaimmillaan Karjalan Liitossa oli viisi lakimiestä laatimassa lakeja ja auttamassa asutusasioissa.
Maahankintalaki takasi evakoille mahdollisuuden ostaa maata kohtuuhinnalla. Luovutetulla alueella tilan tai tontin omistaneille piti saada korvaavat tilat ja tontit, mutta myös vapaaehtoisia kauppoja tehtiin.
Ensisijaisesti maata luovuttivat valtio, seurakunnat, kunnat, yhtiöt ja säätiöt. Yksityisomaisuuden suojaan kajottiin vasta viime hädässä, mutta myös osa suurmaanomistajista joutui luovuttamaan maitaan. Alle 25 hehtaarin tiloihin ei koskettu.
Ruotsinkieliset kuntien uskottiin välttyneen maanluovutukselta niin sanotun kielipykälän perusteella. Siellä pelättiin kielihegemonian menetystä ja suhtauduttiin siksi evakoihin kielteisesti.
Uusimmat tutkimukset osoittavat, että kielipykälän vaikutukset jäivät vähäisiksi. Ilmeisesti kielipykälän perusteella 350 perhettä jäi asuttamatta ruotsinkielisille alueille.
Kymmenessä vuodessa peltopinta-ala saavutti saman tason, joka Suomessa oli ennen alueluovutuksia.
Maan luovuttaminen kuumensi tunteita. Jopa kauniita sanoja karjalaisten kovasta kohtalosta lausunut presidentti Mannerheim koetti välttyä Kirkniemen kartanon maidensa pakkolunastukselta, vaikka hän oli aikoinaan saanut ne lahjaksi.
Karjalani, Karjalani, maani ja maailmani (Kanervo, Kivistö & Kleemola, 2018) -teoksessa todetaan, että Mannerheim vastusti maanhankintalakia, säätiöitti Kirkniemensä ja yritti ajaa pakkolunastusta estävän poikkeuslain omille mailleen.
SKDL torppasi Mannerheimiä koskeneen poikkeuslain. Se katkeroitti marsalkkaa suuresti jo pelkästään siksi, että hän arveli siirtoväen liiallisen asuttamisen alentavan kartanonsa arvoa.
Päinvastainen esimerkki löytyy Hämeestä, jossa vaikuttaneen Paloheimon teollisuussuvun vesa Arvi Paloheimo oli auliisti luovuttamassa isoja maa-alueita evakoille.
Samalla se antoi koko seudulle suuren piristysruiskeen, sillä karjalaiset olivat työteliästä ja sopeutuvaa väkeä.
Höyrylaivat on pakattu täyteen evakoita Vuoksenniskan satamassa kesäkuun 23. päivänä 1944. Väkeä kuljetettiin runsaasti junilla, sikäli kun niitä armeijan tarpeilta liikeni. Kuva: SA-kuvaAsuttamisessa vanhat kyläläiset yritettiin pitää yhdessä tai ainakin lähellä toisiaan.
Myös maantieteeseen kiinnitettiin huomiota, eli Laatokan pohjoispuolelta siirtyneet asutettiin Jyväskylän yläpuolelle ja Karjalankannaksella asuneet taas etelämpään Suomeen.
Karjalan Liiton historiahankkeen tutkija, oikeustieteen tohtori Katja Tikka kertoo, että toisinaan uusi raja leikkasi kotikunnan kahtia. Siten jotkut harvat saattoivat siirtyä evakkoon oman pitäjän sisällä. Näin oli myös hänen omilla isovanhemmillaan, joiden kotikunnan Värtsilän uusi raja pilkkoi.
Moni asui Karjalankannaksella ”kääpiötilalla” ja onnistui saamaan aiempaa suuremman asutustilan.
Tikka muistuttaa myös, Karjankannaksella monella oli ollut kääpiötila ja asuttamisen yhteydessä vanhalla tilakoolla ei ollut juuri merkitystä maansaantioikeuteen. Siksi monien evakkoon lähteneiden tilakoko kasvoi.
Raivauksen ansiosta reilussa kymmenessä vuodessa maassamme oli peltopinta-alaa yhtä paljon kuin ennen aluemenetyksiä. Uusi viljelysmaa vastasi luovutettua peltoalaa eli 270 000 hehtaaria vuonna 1957.
Kaiken kaikkiaan siirtoväelle muodostettiin reilut 36 000 tilaa.
Koskettavassa kuvasarjassa evakkomatkalle lähtevät isä ja tytär käyvät ensin hyvästelemässä pojan ja veljen sankarihaudalla Suistamossa elokuun 1. päivänä 1944. Kuva: SA-kuva
Sen jälkeen he jättävät kotinsa. Tytär itkee, ja isä sulkee oven perässään viimeistä kertaa. Kuva: SA-kuvaTalja pitää mahdollisena, että ukrainalaiset tuovat Suomen maaseudulle samaa piristysruisketta kuin aikoinaan karjalaiset.
Iso osa ukrainalaisista palaa vielä kotiinsa, jos mahdollista. Karjalaisille sitä ei suotu.
”Aina 1960-luvulle saakka Karjalan Liitto toivoi ja tarkkaili merkkejä, että tavalla toisella Karjala palautuisi Suomelle. Samaan aikaan oltiin realistisia. Sotaväsymys tuntui vielä, ja tahdottiin vain jatkaa elämää”, Tikka toteaa.
Juttua täydennetty 10.10.2024. koskien kielipykälän vaikutuksia siirtolaisten asuttamiseen.
Matkan rasituksesta väsyneet evakot lepäävät ja nukkuvat tienpuolessa Ilmeen seudulla kesäkuun 22. päivänä 1944. Kuva: SA-kuvaArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
