Kokoushuoneen alakerrasta kuuluu jatkuva pauke. On kuin talossa pelattaisiin vähintään kymmenellä radalla varsin intensiivistä keilausturnausta. Tai ehkäpä alakerrassa onkin käynnissä jättiläisten loputon lottoarvonta?
Tällä kertaa totuus on tarua arkisempaa. Liperiläisen Jaakkolan elintarviketukun toimitusjohtaja Niina Jaakkola saa kuunnella työhuoneessaan perunoiden pomppimista kuorimakoneessa.
Korva tottuu nopeasti tasaiseen jyminään, mutta jos kuorintapäivänä alakerrassa hiljenee, alkaa kyllä välittömästi miettiä, mikä on vialla.
Tänään kaikki sujuu kuitenkin perheyrityksessä moitteettomasti. Ja perunoihin liittyvät itse asiassa Niina Jaakkolan ensimmäiset muistotkin vanhempiensa liiketoiminnasta.
”Olin usein pellolla. Keväällä laitoimme perunoita jokaiseen istutuskoneen kuppiin. Syksyllä heittelimme kiviä ja multapaakkuja pois perunoiden seasta, että ne saadaan varastoon”, muistelee Jaakkola.
Niina Jaakkolan isovanhemmat siirtyivät maidontuotannosta kaupalliseen perunanviljelyyn 1972. Seuraavalla vuosikymmenellä pelloille siirtyivät ahertamaan hänen vanhempansa.
Vuonna 2004 perheyritys otti uuden suunnan alkaessaan jalostaa perunoita ja muutamien vuosien päästä laajennettiin tukkutoimintaan.
Noiden vuosien aikana Niina Jaakkola kasvoi ensin teiniksi ja sitten aikuiseksi. Lopulta – aivan vahingossa – hän päätyi perheyrityksen toimitusjohtajaksi.
”Kun valmistuin, ajattelin että Joensuu on niin pieni paikka, ettei sieltä löydy minulle töitä.”
Nelilapsisen perheen esikoisena Jaakkola pääsi jo nuorena harjoittelemaan vastuun kantamista. Kun vanhemmat tekivät pitkiä työpäiviä, muonitti kokkaamisesta kiinnostunut Jaakkola koko perheen.
”Sain jo yhdeksänvuotiaana aika vapaat kädet tehdä mitä halusin.”
Vuodet vierivät ja Jaakkolasta tuli yhä taitavampi kapustan varressa. Teini-iässä hän haaveili sisustussuunnittelijan urasta, mutta kun alan koulutusta ei tarjottu Joensuussa, johti Jaakkolan opintopolku hellan ääreen.
Kolmen vuoden ammattikouluopintojen aikana Jaakkola kilpaili ahkerasti. Hän voitti Taitaja-kilpailussa ja osallistui myös kokkien EM-kisoihin.
”Elämä vei. Kun valmistuin, ajattelin, että Joensuu on niin pieni paikka, ettei sieltä löydy minulle töitä. Niinpä muutin Helsinkiin.”
Seitsemän Helsingissä vietetyn vuoden jälkeen Jaakkola alkoi pohtia hieman vitsillä puolisonsa kanssa paluumuuttoa Joensuuhun. Siellä voisi vaikka perustaa oman ravintolan!
Lopulta hetkeksi hautumaan jätetty suunnitelma toteutui pikavauhtia, ja kuukaudessa pariskunta pakkasi elämänsä pakettiin Etelä-Suomessa. Jaakkola meni töihin perheensä elintarviketukkuun ja suunnitteli samalla oman ravintolansa avaamista. Elettiin tammikuuta 2019.
Alkukesästä Jaakkolan äiti jäi pitkälle sairauslomalle tukun toimitusjohtajan paikalta.
”Sanoin, että voin tulla sijaiseksi, koska ravintola ei ollut vielä ottanut tuulta alleen.”
Väliaikaiseksi ajateltu sijaisuus venähti ja tuossa pestissä Jaakkola on yhä. Koronapandemian alettua hän oli jopa huojentunut, että ravintolasuunnitelmat pantiin hyvissä ajoin jäihin.
”Periaatteessa kaikkea muuta olen tehnyt, paitsi kuorma-auton kuljetusta.”
Nyt Jaakkolan työtehtäviin kuuluvat ensisijaisesti tuotteiden laadusta vastaaminen sekä tuotekehitys. Nuoruuden kesätyöt perheyrityksen leivissä takaavat kuitenkin sen, että Jaakkola tietää tarkalleen, mitä firman tuotantoketjun joka lenkissä tapahtuu.
”Periaatteessa kaikkea muuta olen tehnyt, paitsi kuorma-auton kuljetusta, koska siihen minulla ei ole pätevyyttä.”
Tukussa on 14 vakituista työntekijää yrittäjät mukaan luettuna. Pienessä firmassa toimitusjohtajankin täytyy välillä siirtyä lennossa tuuraushommiin.
”En sano, että olen nopein, mutta pystyn kyllä toimimaan tuotannossa”, Jaakkola nauraa.
Jaakkolan lisäksi yrityksessä työskentelee hänen veljensä. Myös äiti ja isä ovat firman kuvioissa mukana.
Perheenjäsenten kanssa työskenteleminen on palkitsevaa, mutta luo arkeen omat haasteensa.
”Välillä on hankala erottaa, milloin puhun toimitusjohtajana ja milloin tyttärenä tai milloin äiti puhuu äitinä ja milloin hallituksen puheenjohtajana. Välillä se aiheuttaa myös ristiriitoja.”
”On ollut ikävä huomata, että aika moni viljelijä on miettinyt, onko työ enää kannattavaa.”
Lähiruoka on Jaakkolan elintarviketukun tärkeimpiä arvoja. Niina Jaakkolan mukaan heidän tavoitteenaan on saada paikalliset tuotteet helposti niin kauppojen, ravintoloiden kuin keskuskeittiöidenkin saataville.
Energiakriisi, lannoitepula ja muut ruuan alkutuotannon ongelmat näkyvät huolestuttavasti myös Pohjois-Karjalassa.
”On ollut ikävä huomata, että aika moni viljelijä on miettinyt, onko työ enää kannattavaa. Tällä hetkellä huolestuttaa, miten maakunnassa pysyy tulevaisuudessa elintarviketuotanto ja varsinkin alkutuotanto.”
Jaakkola pyrkii myös omassa ruokapöydässään suosimaan lähiruokaa. Ammattikokki pyöräyttää kotona pikaista arkiruokaa, mutta välillä hän nauttii kokkaamisesta pitkän kaavan mukaan.
”Usein kutsun isän ja veljen naapurista sunnuntaina syömään. Arkena saatan pikaisesti hauduttaa tomaatit oliiviöljyssä ja runsaassa valkosipulissa ja keittää nopeasti pastan.”
Ravintolaan mennessäkin on mukava valita oman tukun asiakkaita, koska Jaakkola tietää näiden arvostavan lähialueen ruuantuotantoa.
Hieman vahingossa alkanut toimitusjohtajan pesti on kestänyt jo kolme ja puoli vuotta.
”En osaa sanoa, onko tämä loppuelämäni työ tai edes sellainen työ, jossa ollaan kymmeniä vuosia, mutta tässä on hyvä olla nyt.”
Toimitusjohtajana Jaakkola pääsee miettimään, mihin suuntaan perheyritystä kannattaisi seuraavaksi viedä ja miten sitä kannattaa kasvattaa. Se tuntuu innostavalta.
Yksi hitaasti käynnistynyt ja lopulta koronan hautaama ravintolaprojekti ei kuitenkaan ole sulkenut Jaakkolan mielestä sitäkään urapolkua.
”Tietysti minulla on edelleen haave, että jonain päivänä omistaisin ravintolan tai majatalon.”
Niina Jaakkola on Jaakkolan elintarviketukun toimitusjohtaja.
Nelilapsisen sisaruskatraan esikoinen. Isovanhemmat aloittivat kaupallisen perunanviljelyn, jonka vanhemmat muuttivat 2000-luvulla ensin jalostukseksi ja lopulta elintarviketukuksi.
Opiskeli ammattikoulussa kokiksi ja ammattikorkeakoulussa restonomiksi.
Harrastaa käsitöitä ja askartelua sekä luonnossa liikkumista ja hoitokoirien kanssa lenkkeilyä.
Perheeseen kuuluu puoliso. On läheinen myös lapsuudenperheensä kanssa.
Asuu Liperissä.
