

Kun Sonya Zouiter, 32, haluaa nauttia asuinpaikkansa parhaista puolista, hän pukee lapsensa pihavaatteisiin, pakkaa reppuun eväät ja vie perheensä kohisevan kosken äärelle Kyrönjoen varrelle. Melontaa, vesilautailua ja muuta vesiurheilua harrastava Zouiter sanoo koskipaikkojen olevan Ylistarossa parasta.
”Ylistarossa on muutenkin ihan kaikkea, mitä lapsiperhe tarvitsee. En juuri keksi asiaa, minkä takia pitäisi Seinäjoelle ajaa.”
Sonya Zouiter perheineen on uinut vastavirtaan. Pari vuotta sitten hän rakensi Ylistaron Kirkonkylän jokimaisemiin hirsitalon ja elää nyt unelmaansa. Yleisesti ottaen muuttoliike on seudulla kulkenut nimenomaan toiseen suuntaan eli kehyskunnista muutetaan ytimeen.

Zouiter puolisonsa Olli-Pekka Pertun ja kahden pienen lapsensa ja ison koiransa kanssa on tyytyväinen elämäntyyliinsä. Ylistaron palveluiden vähenemisestä huolimatta parin tuhannen asukkaan kirkonkylällä on tarjolla edelleen paljon.
”On ruoka- ja vaatekauppa, urheilukenttä, liikuntahalli, alakoulu, kirjasto ja apteekki. Vanhempi tyttäremme käy Mannerheimin lastensuojeluliiton muskarissa ja Ylistaron Kilpa-Veljien nallepainissa. Paini on lapselle valtavan kehittävää kehonhallinnan treeniä, ja samalla hauskaa vääntämistä. Me aikuisetkin pääsemme urheilemaan heti kotiovelta. Kuntosalikin täällä on.”
Puoliso työskentelee valmistavan teollisuuden konsulttina ja tekee paljon etätöitä. Talon alakerrassa on paitsi etätyöpiste, myös musiikkia harrastavan pariskunnan soitinarsenaali.
”Parasta on, että täällä saa elää miten haluaa. Meillä on puolentoista hehtaarin jokeen rajoittuva tontti eikä naapureita ihan kiinni. Vaikka ollaan kylällä, ei taloon sisälle eikä takapihalle kuulu eikä näy muu maailma.”
Pariskunnalla on kokemus omakotiasumisesta myös Seinäjoelta, tiheästi rakennetulta asuinalueelta. Sellaiseen tiiviyteen he eivät kaipaa. Eivätkä sellaisiin sääntöihin. Zouiterin unelmien vihersuunnitelma on ”runoilijan puutarha”, jossa kaiken ei tarvitse olla niin justiinsa.
”Ihan maalle emme kuitenkaan halunneet. On kiva, kun lähellä on palveluita ja muita ihmisiä. Täysin yksin jossain metsän keskellä oleminen ei houkuttele.”
Ylistaron alueella on paljon yrityksiä ja yritteliäisyyttä. Se helpottaa omakotiasujan arkea.
”On kätevää, kun täällä saa aina ammattilaisen paikalle, oli kyse mistä tahansa, vaikka pihapuun kaadosta. Kaikki oli kaupungissa jotenkin vaikeampaa.”
Yrittäjät ovat muutoinkin Zouiterin mukaan avainasemassa Ylistaron elävänä pitämisessä.
”Kaikenlaista pitää järjestää, että ihmiset kokevat, ettei aina tarvitse lähteä Seinäjoelle elämysten perässä. Me esimerkiksi pidimme kaikille yhteisen pääsiäiskokkotapahtuman tässä meidän pellolla.”
Yrittäjäpariskunta on järjestänyt myös irkkumusiikki-illan paikallisessa ravitsemusliikkeessä.
Ylistaron ja Seinäjoen väliä Sonya Zouiterkin kulkee silti edelleen. Hänestä tuli kuluvan vuoden alussa Seinäjoen Piirillä sijaitsevan hostellin emäntä.
”Ostin pari vuotta sitten avatun Bjorkenheimin hostellin liiketoiminnan. Olin jo ennen tätä usean vuoden ajan etsiskellyt sopivaa liiketilaa Seinäjoen keskustasta. Myös Ylistaro oli vaihtoehtona sijainniksi. Tämä tuntui nyt parhaalta ratkaisulta. Kahdeksantoista huonetta ja sopivasti uudistusta kaipaava bisnes.”

Yrittäjyys on Sonya Zouiterilla verissä. Hän on työskennellyt yksinyrittäjänä miltei koko työuransa. Hän tarjoaa liikunta- ja hyvinvointipalveluita: joogaohjausta, yksilövalmennusta, jumppia, melontakursseja ja tyhy-palveluita. Pari viime vuotta hän on ollut palkkatöissä kuntosalilla, mutta yrittäjyys on tykyttänyt takaraivossa.
”Isälläni on Tunisiassa huoneistohotelli. Olen viettänyt siellä paljon aikaa ja ajatellut aina, että jossain vaiheessa minäkin ryhdyn majoitusalalle. Se on ollut pitkäaikainen haave jo teinistä.”
Edulliselle hostellimajoitukselle on tapahtumakaupunkina tunnetulla Seinäjoella tarvetta. Kesän suurtapahtumat, muun muassa Provinssi ja Farmari, tuovat mielisairaalanakin palvelleeseen hostelliin kuhinaa. Talvisin on rauhallisempaa.
”Pitkän tähtäimen toiveissa onkin rytmittää vuosi niin, että kesällä painetaan täysillä, talvella keskityn yrityksen kehittämiseen ja myös lomailuun. Olisi mukava viettää pitkiäkin aikoja toisessa kotimaassani Tunisiassa. Yrittäjyys mahdollistaa omannäköisen elämän rakentamisen.”
Liikunnanohjaajan koulutuksen hankkinut yrittäjä opiskelee nyt myös johtamisen YAMK-tutkintoa Haaga-Heliassa.
Hostelli on sisustukseltaan vaalea, mutta uusi yrittäjä suunnittelee loihtivansa kuhunkin huoneeseen erilaisen värimaailman ja teeman.
Kahden maan kasvatti, Sonya Zouiter on syntynyt Vaasassa ja kasvanut Nurmossa ja Soussessa.
”Isäni on tunisialainen, äiti suomalainen. Lapsena asuin monta vuotta Tunisiassa, koulut olen käynyt Suomessa", Zouiter kertoo.
”Tunisialaisuus on osa minua aina. Puhun myös arabiaa. Minut ja veljeni on kasvatettu islamilaiseen kulttuuriin, mutta emme kumpikaan harjoita uskontoa. Olli-Pekan ja minun avioliitto on siunattu luterilaisessa kirkossa.”
Afrikka näkyy perheen kotona sisustuksessa ja värimaailmassa. Lapsille opetetaan myös arabian kieltä, suomi on kuitenkin ykköskielenä.
Eteläpohjalaisuus on Zouiterin toinen puoli. Ylistaroon veti silti mies. Uusi koti on noussut puolison vanhan kotitalon paikalle. Pihassa seisoo myös ”paapan” eli Olli-Pekka Pertun isän koti. Pohjalaistalo toimii nykyään kotimuseona.
”Olen kasvanut Nurmossa, Ylistaro ei ollut kovinkaan tuttu. Ajattelin, että tänne on varmaan helppo muuttaa vähän anonyymistikin, kun kukaan ei tunne. Vaan eihän se niin mennyt! Heti ensimmäisellä kauppareissulla tunnistettiin, että sinähän olet sen Pertun Esan pojan rouva.”
Kaikki tuntevat kaikki -kuvio ei Zouiteria kuitenkaan ahdista. Päinvastoin, tuttuus luo yhteisöllisyyden tuntua.