Mutakylpyjä ja uintiretkiä ‒ näin eläimet viilentävät oloaan helteellä
Lämpötilan kivutessa hellelukemiin isot eläimet menevät uimaan. Vesi tuo hetken helpotuksen myös paarmojen ja mäkäräisten ahdisteluun.Tilaajalle
Laiduntavat kotieläimet hakeutuvat helteellä varjoon. Emolehmät vasikoineen lepäilivät puiden varjossa Fiskarsissa. Arkistokuva. Kuva: Kari SalonenHellepäivänä luonto hiljenee, sillä eläimet viettävät siestaa. Siili vetäytyy talon alle varjoon, sisiliskot ja vaskitsat piiloutuvat kivenkoloihin ja lepakot käyvät päivälevolle kaarnan alle. Lintuemo suojaa poikasiaan auringolta peittämällä ne siivillään. Vasta illan viiletessä eläimet lähtevät liikkeelle.
”Hirvieläimet, karhut ja muut isot eläimet hakeutuvat aukealta metsän varjoon makoilemaan ja välttävät tuhlaamasta energiaa liikkumiseen”, kertoo Ähtärin eläinpuiston intendentti Marko Haapakoski.
Isot eläimet osaavat myös hyödyntää vettä ja viilentää itseään uimalla järvessä tai suolla. Eläinpuistossa karhut ja ahmat viihtyvät helteellä vesialtailla ja hirvet soisessa maastossa.
Paarmat, punkit, polttiaiset, mäkäräiset ja hyttyset kiusaavat eläimiä siinä missä ihmisiäkin. Hirvet saattavat piehtaroida hiekkakuopassa päästäkseen eroon hyönteisistä. Samaa tekevät pienemmät luontokappaleet eli linnut.
”Hirvikärpäsestä on vaikea päästä eroon, koska se on tiukasti kiinni eläimen nahassa karvan alla”, Haapakoski sanoo ja kertoo villisian tavasta suojautua.
”Villisika pyöriskelee mudassa, kunnes sen nahka on kokonaan peitossa. Mutakerros viilentää ja suojaa hyönteisiltä. Se toimii myös aurinkovoiteena, minkä ansiosta villisika ei pala auringossa köllötellessään.”
Helteinen sää on erityisen hankala poroille. Ne joutuvat valitsemaan kahdesta huonosta vaihtoehdosta: vetäytyäkö puiden varjoon mäkäräisten purtavaksi vai siirtyäkö avoimeen, paahteiseen tunturiin, jossa tuuli pyyhkii mäkäräiset pois. Yleensä poro valitsee tuulisen paikan.
”Ihmisen lisäksi oikeastaan vain hevonen hikoilee helteellä. Koira läähättää kuumissaan, jolloin lämpöä haihtuu kielen ja kostean hengitysilman kautta”, Haapakoski sanoo.
Pienet nisäkkäät, kuten kettu ja supikoira, hyödyntävät mäyrän käytäviä ja hakeutuvat hellettä pakoon maan alle. Kalat vetäytyvät viileisiin syvänteisiin, mutta 25‒26 asteen lämpötila käy niillekin kriittiseksi. Illan viileydessä liikkuvat sammakot seurailevat puutarhan kastelijaa. Toisinaan käärmeet johkaantuvat piha-altaalle vettä etsiessään.
Helteellä pienet eläimet ovat vaarassa kuivua. Etenkin siili on hätää kärsimässä kuivalla ja kuumalla säällä, sillä se tarvitsee paljon nestettä. Kotisiilin oloa voikin helpottaa asettamalla pihaan laakean vesiastian.
Laiduntaville kotieläimille on eduksi, jos niillä on mahdollisuus hakeutua varjoon keskipäivän auringolta. Tärkeintä on huolehtia, että puhdasta juomavettä on koko ajan tarjolla. Entä miten pärjäävät kesällä syntyvät vasikat?
”Keväällä eläinpuiston visenttiaitaukseen syntyi kaksi uutta vasikkaa, jotka tykkäävät köllötellä auringossa. Ne saavat helteellä äidinmaidosta riittävästi nestettä, kunhan emä saa tarpeeksi juodakseen ‒ aivan samoin kuin lehmän vasikatkin”, Haapakoski vakuuttaa.
Lue lisää:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
