Kirja-arvio: Taidemaalari Tyko Sallisen vaimon unelmat särkyivät – lasten menetys oli viimeinen isku

Taidemaalari Tyko Sallinen oli aikansa kapinallinen ja sellainen oli myös yhdeksän vuotta nuorempi, niin ikään lahjakas Helmi Vartiainen.

Ateneumin piirustuskouluun tullessaan Helmi tähtäsi korkealle.

Alussa suhde Tykoon nosti ja vapautti. Helmi vietti iltoja aloittelevien taiteilijapoikien – suruttomien – porukassa. Tykon mallina olokin oli inspiroivaa, vaikka karkeiden muotokuvien Mirri hän ei kokenut olevansa.

Hän maalasi kiihkeästi itsekin.

Nuoren Helmin unelmat olivat käden ojentaman päässä, kunnes synnytykset pakottivat hänet alisteisen naisen rooliin. Tykosta ei ollut tukijaksi.

Lopullinen isku tuli, kun Tyko riisti lapsetkin. Ensimmäisen hän vei Helmiltä lupaa kysymättä siskolleen Kööpenhaminaan, nuoremman hän piti eron jälkeen itsellään ja vierotti äidistä.

Venla Hiidensalo (s. 1975) on kirjoittanut pätevän fiktion. Runko noudattelee dokumentteja. Näin kaikki olisi voinut tapahtua. Ajankuva tuntuu todelta.

Perheväkivallasta monella tasolla on kysymys. Hiidensalo ei kuitenkaan mässäile yksityiskohdilla. Kerronta on perinteistä, koskettavaa ja kuulasta.

Romaanin alku maistuu lattealta, ellei tiedä että Kööpenhaminassa kohtaavat pikkutytöt ovat sisarukset. Aikuisuuteen asti he uskoivat olevansa serkut. Hienostuneen perheen Eva ja ronskin isän kanssa kasvanut Taju – tuleva kirjailija Irja Salla – eivät osaa leikkiä yhdessä.

Lukijan onkin hyvä tuntea Sallisen perhehistoria, jotta kaikki jännitteet välittyvät. Suruttomat on surulliseksi kääntyvä tarina, johon kannattaa tarttua.