Pariskunta rakensi savesta pyöreän kodin omin käsin Naantaliin – vuosien varrella siinä on ilmennyt vain yksi huono puoli

Tekemällä oppii jopa rakentamaan pyöreän talon omin käsin savesta, vaikka mallia moiseen projektiin ei Suomessa käytännössä ollut. Tällainen filosofia oli Irja ja Veikko Aro-Heinilällä 2000–2010-lukujen vaihteessa, kun he päättivät rakentaa savitalon Livonsaareen.

Pariskunta on asunut talossaan vuodesta 2016, ja erityisesti yksi asia on yllättänyt heidät täysin.

”Meidän piti vain rakentaa itsellemme talo edullisesti, mutta tämä kiinnostaa lehdistöä edelleen”, Irja Aro-Heinilä naurahtaa.

Irja Aro-Heinilän kädenjälki näkyy ulkoseinien muurauksessa ja sisäseinien rappauksessa. Puurakenteet syntyivät Veikko Aro-Heinilän ja moottorisahan yhteistyönä. Kuva: Suvi Elo

Pihapiiriin valmistui ensimmäisenä saunarakennus pölkkysavirakenteella. Saunatuvassa he myös asuivat monta vuotta, kunnes varsinainen asuinrakennus valmistui.

Rakennusten pyöreä muoto ei ole sattumaa, sillä Aro-Heinilät asuivat 1980-luvulla Keniassa, joten muotokieleen on ammennettu inspiraatiota kisii- ja maasai-heimojen rakennustavoista.

Itä-Afrikasta lainattua on sekin, että pihapiirin rakennukset, eli asuinrakennus, sauna ja halkoliiteri, ovat kaikki pyöreitä ja muodostavat ympyrän muotoisen pihapiirin.

Pihasaunakin on savesta muurattu ja pyöreä. Kuva: Suvi Elo

Rakennushankkeen alkaessa Livonsaaren alue kuului Askaisiin, sittemmin Maskuun ja nyttemmin Naantaliin. Koska Aro-Heinilät asuvat ekokylässä, rakentamiselle oli tiettyjä reunaehtoja, kuten että rakennusmateriaalit piti saada mieluiten metsästä ja pellosta, eikä vesivessa ollut toivottu ratkaisu.

Missään alkeellisessa korpimökissä pariskunta ei silti asu, vaan kunnan vesijohtovesi solisee hanasta, kuivakäymälä on mukavasti sisätiloissa ja ilma-vesipumppu antaa talvella lisälämpöä vesitakan lisäksi.

Savitalosta tuli lopulta opettavainen projekti, mutta melkoisen aikaa vievä sellainen, sillä esikuvia ei ollut ja jokseenkin kaikkeen piti keksiä ratkaisu itse. Millaisen neuvon pariskunta antaisi itselleen 15 vuoden taakse?

”En lähtisi nykytiedoilla rakentamaan savesta, mutta onneksi en sitä silloin tiennyt”, Veikko tiivistää.

Aro-Heinilöiden kodin seiniin on muurattu 30-senttiset pölkyt savilaastilla, ja talon eristeenä on melkein 40 senttiä ekovillaa. Alkuperäinen idea oli käyttää talon eristeenä ruokoa, mutta ruo’ot ehtivät homehtua ulkona ennen seinän väliin pääsyään. Ulkoseinistä ei tullut ihan viivasuorat, sillä savi elää kuivuessaan, ja seinät olisivat tarvinneet enemmän tukemista. Kuva: Suvi Elo

Sääntö-Suomessa monta rakennusprojektia on jäänyt byrokratian hampaisiin, mutta Aro-Heinilöillä ei ole pahaa sanottavaa kunnan rakennusvalvonnasta. Naantalin kunta jopa on jopa esitellyt pyöreää savitaloa uusille työntekijöilleen esimerkkinä siitä, mitä heillä on tehty.

Vajaan vuosikymmenen aikana Aro-Heinilät ovat saaneet tutustua savitalossaan sellaisiinkin puoliin, joita he eivät olisi osanneet vielä rakennusvaiheessa arvata.

Koska koko talo on kylpyhuonetta ja teknistä tilaa lukuun ottamatta yhtä ja samaa ilmatilaa, he nukkuvat talossa hyvin, sillä ilma ei ole koskaan tunkkaista. Myös pyykit kuivuvat ripeästi avonaisen yläkerran kaiteella.

Aro-Heinilöiden kodin sisustus on valtaosin kierrätysmateriaalia. Sisäseinien valkoinen väri on peräisin itsetehdystä maalista, jonka raaka-aineena oli muun muassa maitorahkaa ja vanhoista veroilmoituksista tehtyä paperisilppua. Kuva: Suvi Elo

Vuosien varrella talon avonaisuudesta on löytynyt oikeastaan vain yksi huono puoli. Irja Aro-Heinilä nimittäin kirjoittaa ja julkaisee kirjoja, ja viime vuosina hän on huomannut pinnansa hieman lyhentyneen.

Vielä vuosikymmen sitten hän pystyi keskittymään, vaikka kaikki lastenlapset olisivat metelöineet ympärillä, mutta nykyään hänen ajatuksensa katkeaa, jos Veikon omenahammasta alkaa kolottaa samassa tilassa.

”Olen kyllä yrittänyt vähentää rouskutusta 20 omenaan päivässä”, Veikko vakuuttaa.

Veikko Aro-Heinilän mielipaikka kotona on keinutuoli, jossa hänen käsissään syntyy villasukkia ja lippalakkeja. Keinuessa sopii myös rouskutella omenia. Kuva: Suvi Elo

Aro-Heinilöillä on ikää 77 ja 78 vuotta, ja he ovat jo miettineet, miten pystyvät asumaan talossaan mahdollisimman pitkään. Jos jalka ei enää nouse, he voivat ensin siirtää sängyt yläkerrasta alas.

Pariskunnan kolmesta lapsesta kaksi asuu samassa ekokylässä, ja jälkikasvu on luvannut hoitaa vanhempiaan, jos tarvetta ilmenee.

”Nykyäänhän kodin kannattaa olla sellainen, että siellä pystyy asumaan mahdollisimman pitkään”, Irja pohtii.