

Reppulautta on ilmatäytteinen lautta, joka kokonsa ja painonsa puolesta mahtuu reppuun ja on helppo pakata mukaan esimerkiksi patikointi- tai pyöräretkille. Pakattuna lautta vastaa kooltaan muutaman kilon painoista telttapakettia.
”Varustemaailmassa packraftit ovat melko uusi tulokas, sillä ensimmäiset nykyaikaiset reppulautat ovat tulleet markkinoille vasta vuonna 2000. Suomeen packraftit rantautuivat 2010-luvulla”, vuodesta 2015 reppulautalla retkeillyt eräopas Caj Koskinen kertoo.
Hän vuokraa reppulauttoja ja järjestää koskimelontakursseja ja erämaaseikkailuja reppulautoilla.

Muovirunkoisiin kanootteihin ja kajakkeihin verrattuna reppulautta voi aluksi tuntua rantalelulta ja suurin huoli välinettä tuntemattomalle on usein juuri sen kestävyys.
”Myös oma ennakkokäsitykseni oli, että tuollainen kumivenehän puhkeaa käytössä nopeasti. Mutta kun ennakkoluuloista pääsee yli, huomaa nopeasti packraftin hyvät puolet ja kestävyyden”, Koskinen vakuuttaa.
Nykyaikaisten reppulauttojen kestävyydestä kertoo Koskisen tekemä jokiseikkailu halki Arizonan Grand Canyonin.
”Seikkailuun osallistui yli kymmenen hengen retkikunta ja meloimme packrafteilla yli 400 kilometrin matkan Coloradojoella, halki Grand Canyonin, eikä koko aikana yksikään lautta vaatinut paikkausta”, Koskinen kertoo.
Lautan käyttökynnys on erittäin matala. Pieneen tilaan pakkautuva reppulautta on helppo kuljettaa mukana, ja rantaan saapuessa lautan täyttö onnistuu muutamassa minuutissa. Moniin muihin vesikulkuvälineisiin verrattuna se on vaivaton varastoida ja kevyt kantaa ja liikutella täytettynäkin.
Joissain reppulauttamalleissa on vesitiivis säilytystila, johon mahtuu suuren rinkan tavarat eli lautan mukana saa kulkemaan viikon, jopa kahden viikon vaelluksen vaatimat varusteet ja tarvikkeet.
”Yksi packraftin suurimpia etuja on sen mahdollistamat uudet retkeilyalueet. Suomessa on valtavasti vesistöjä ja lautalla pääsee paikkoihin, joihin ei muuten pääsisi,” Koskinen sanoo.
”Packraftit mahdollistavat entistä vapaamman ja seikkailullisemman luonnossa liikkumisen. Esimerkiksi Lapin erämaissa on paljon pieniä jokia, joilla ei välttämättä ole kukaan koskaan aiemmin melonut ja silloin mukana myös tutkimusmatkailun tuntua.”