Suhina vasemmalta: Vuokko Prauda, Mimosa Kohtamäki, Eliana Aluste, Hilkka Prauda, Iines Rämä punaisessa paidassa, Egero Aluste ja Sami Solonen. Ryhmä tanssii videolla Frigg-yhtyeen Norrsken-sottiisin. Kuva: Kimmo Haimi
Luulitko tietäväsi, minkälaista on nykyaikainen kansantanssi?
Mummot, kansallispuvut, piiri ja haitarimusiikki? Ehei! Tämän päivän kansantanssissa on vauhtia ja vapautta.Tilaajalle
Peukaloiset ja Mutaveijareiden Sadepäivä-tanssi. Vasemmalta Aukusti Oinonen, juulia Viiri, Inkeri Prauda, Katri Sillman ja Martta Frimodig. Kuva: Kimmo HaimiMietipä tätä: pääkaupungin jumppasaliin on ahtautunut toistasataa kaksi–kolmekymppistä nuorta, viulu, basso ja haitari soivat, ja porukka tanssi hiki päässä perinteisiä tansseja.
Kansantanssi on ja suuressa suosiossa muun muassa Unkarissa, missä nuoret aikuiset tanssivat iltaisin ympäri Budapestia tancházeissa eli tanssituvissa. Ohjaajan johdolla opetellaan ensin piirissä ja sitten pareittan jonkun kylän perinnetanssi, ja sen jälkeen tanssitaan.
Myös Baltiassa kansantanssi kiinnostaa niin, että tapahtumiin pitää karsia osallistujia.
Onhan meillä Suomessakin: Kaustinen Folk Music Festival, Pispalan Sottiisi, Rääkkylän Kihaus, Folklandia-risteily ja monia muita tapahtumia. Kansanmusiikilla ja kansantanssilla on oma nimikkopäivänsäkin, jota vietettiin seitsemättä kertaa 20. toukokuuta.
Kansanmusiikki taipuu nykyisin moneen makuun ja menoon.
”Ihmiset ajattelevat kansantanssin olevan mummojen pyörintää mekoissa ja haitarimusiikkia. Oikeasti tämä on monipuolista ja vauhdikasta: hyvää musiikkia ja monimutkaisia koreografioita, joita on kiinnostavaa katsoakin”, kertoo hyvinkääläinen Hilkka Prauda, 15.
Hän toi Hyvinkään kansantanssijoiden harjoituksiin myös kaverinsa Lumi Souppaan, 15.
”Olin kiinnostunut tästä musiikista, ja kun näin Instasta esityksen ja täällä oli jo tuttuja, lähdin mukaan”, Soupas kertoo.
”Tämä on mahtava porukka, kun on uusia tulokkaita ja kolmevuotiaasta tanssineita”, ohjaaja Hanna Poikela kertoo. Hän on Oulun ammattikorkeakoulusta vuonna 2012 valmistunut kansantanssinopettaja ja Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskuksen KEK:in osa-aikainen toiminnanjohtaja.
Poikela vetää lasten ja nuorten ryhmiä Hyvinkäällä ja tekee aikuisten kanssa eri taidelajeja yhdistäviä produktioita. Tänä keväänä esityksiä on nähty muun muassa Kouvolan Lempo-festivaaleilla.
”Nämä nuoret ovat ihan mahtavassa vaiheessa ja teini-iälle tyypillinen lopettamisaaltokin voi olla jo selätetty. Toivon, että he pystyvät treenaamaan myös opiskeluaikana ja että porukka jatkaa aikuisuuteen saakka.”
”Hyvältä kuulostaa!” isompien nuorten Suhina-ryhmä vastaa.
Onni Mustonen, 15, on tanssinut yhdeksän vuotta, ja myös äiti, sisko ja veli tanssivat.
”Aloitin perheen suosituksesta ja olen jatkanut, kun tämä on hauskaa. Koulussa koko luokka tietää harrastuksestani ja täällä on mukana kavereitani.”
Hän on vetänyt Sami Solosen, 15, kanssa tanhua myös seurakunnan leirillä.
”Olen tanssinut ehkä kolmivuotiaasta, koska tämä on hyvä tapa ilmaista itseäni, täällä on kavereita ja tykkään tanssia. Tämä vain on mun juttu!” Solonen suitsuttaa.
Vaikka askelet on annettu, nuoret voivat ilmaista itseään monin tavoin.
”Nuorten ideoinnille on tilaa. He saavat vaikuttaa teemoihin ja ehdottivat puvustukseen minihametta. Tanssijoilla oli hame tai shortsit, kaikilla raitapaita ja kansallispuvun liivit. Siitä tuli tosi hieno”, Poikela kertoo ja muistuttaa, että kansallispuvun osia voi vapaasti yhdistää arkivaatteisiin.
”Nuoret ovat nykyisin ennakkoluulottomampia kuin omassa nuoruudessani, missä kansantanssista ei kaikkialla huvittanut huudella. Nyt kaikki saavat tanssia ja ottaa tanssiliikkeitä vaikka Tiktokista. Ei ole enää noloa tai erikoista, että joku tanssii, ja kansantanssi on yksi laji muiden joukossa.”
Esimerkkiä muille nuorille antaa vaikkapa nurmijärveläinen Kuohu-ryhmä.
Poikelan mukaan kansantanssit myös taipuvat helposti uusien tanssien opettamiseen.
”On paljon helpompaa vetää huutokatrilli isolle porukalle, kuin opettaa lapsijoukolle paritanssia.”
Huutokatrillissa ohjaaja huutaa kuvioita samalla, kun vauhti kiihtyy.
Egero Aluste ja opettaja Hanna Poikela katrillissa. Kuva: Kimmo HaimiKarismaattisesta esiintymisestään stipendinkin pokannut Inkeri Prauda, 10, aloitti kansantanssin 7-vuotiaana. Hän ei tosin muista, mitä karismaattinen tarkoittaa, mutta se ei haittaa, sillä nyt nähdään sadepäivän tanssi.
”Tämä on sellainen, että me leikimme ensin koulun pihalla ja sitten alkaa sataa. Siinä on valssia ja polkkaa”, Prauda ja Martta Frimodig, 12, kertovat.
Vauhdikas tanssi sujuu verkkareissa ja T-paidoissa, jaloissa on supikkaat.
Pienten ryhmän apuohjaajana on toiminut jo useamman vuoden Iines Rämä, 17, joka on tanssinut itse 13 vuotta.
”Tämä on hauskaa, ja ohjatessa tanssimisesta oppii itsekin uutta.”
Lasten ryhmän vanhimpiin kuuluu Aukusti Oinonen, 12, jonka äitikin aloitti tanssin pojan innoittamana.
”Kivointa on onnistuminen esiintymisissä. Koulukavereiden kanssa harrastukseni ei ole tullut puheeksi, mutta moni tietää. Muut tuskin lukevat lehdestäkään, koska olen varmaankin luokallamme ainoa, joka lukee Maaseudun Tulevaisuutta”, Oinonen kertoo.
Omia kansallispukuja ei tarvitse hankkia, sillä Hyvinkään kansantanssijoiden puvusto lainaa niitä.
Kuva: Kimmo HaimiKansantanssin eli lempinimeltään tanhun harrastajia on Suomessa Poikelan mukaan 10 000–20 000. Hän uskoo lajin nousuun.
”Joillakin alueilla harrastajamäärät pienenevät ja toisilla kasvavat. Kasvua tapahtuu siksi, että haetaan yhteistyötä: järjestetään yhteisiä tapahtumia ja ohjaajakoulutuksia. ja ollaan yhteisellä asialla näyttämässä tanssin riemua ulospäin. Harmillisen vähän suomalaiset tietävät omista tansseista ja perinteistä.”
Perinteisiä suomalaisia tansseja ovat esimerkiksi polska, sottiisi, katrilli ja menuetti, mutta koska kaikki tanssit ovat tulleet Suomeen jostakin, mikään ei ole oikeastaan kansallinen tanssi. Polkan esimuoto polkettikin syntyi siten, että uusi polkan musiikin rytmi soviteltiin tutun polskan askeliin.
Nykyisin tanssilavoilla soitetaan illan aikana usein yksi jenkka, polkka ja masurkka.
”On mahtavaa, että niitä pidetään siellä elossa”, Poikela kiittelee.
Yksi kansanomaisen sosiaalisen paritanssin edistäjä on Nordic Dance Helsinki, jossa tanssitaan ja soi elävä musiikki.
Tietoa kansantanssitapahtumista löytyy kamukanta.fi-sivustolta ja sopivaa tanssiryhmää voi etsiä nuorisoseuroista, Karjalaisesta nuorisoliitosta, Suomalaisen Kansantanssin Ystävistä, Finlands Svenska Folkdansringistä tai Facebook-ryhmästä nimeltä Kansantanssijat.
Hyvinkään kansantanssijat kuuluu Karjalaiseen nuorisoliittoon ja Suomalaisen Kansantanssin Ystäviin.
”Hyvinkäästä on sanottu, että se on Suomen karjalaisin kaupunki, koska tänne on tullut niin paljon evakoita.”
- Osaston luetuimmat
