Klaus Tefke viettää vapaa-aikaa mielellään Savitaipaleella sijaitsevalla mökillään. Torpassa ei ole sähköjä, joten polttopuiden tekemisen lisäksi siellä on pakko välillä ihan vain pötkötellä. Kuva: Lari Lievonen
Pitkät välimatkat ovat maaseudun nuorten arkinen vastus – palkittu nuorisotyönohjaaja tietää, miten nuoret houkutellaan yhteisen harrastuksen ääreen
Klaus Tefke on työskennellyt nuorten kanssa yli 20 vuotta. Monelle nuorelle harrastus on hengähdyspaikka arjesta ja huonoista uutisista.TilaajalleKontiolahti
Teini-iässä seurakuntanuorena Klaus Tefke näki nuorisotyönohjaajan hommasta vain parhaat palat. Nyt hän tietää, että työhön liittyy myös paljon palavereita ja papereiden pyörittelyä. Kuivat velvollisuudet kuitenkin jaksaa, kun perustyö on mielekästä. Kuva: Lari LievonenTähän aikaan vuodesta ei paljon purjehdita. Höytiäinen on kätkeytynyt jääkuoren ja paksun lumivaipan alle. Valkoinen maisema aukeaa kauas, aurinkokin väläyttää talvista kirkkauttaan taivaalle.
”Jos ei olisi lunta, voisi lähteä liikkeelle jääpurrella. Siinä on pitkien luistinten varassa vanerikoppa, ja hyvällä tuulella se menee satasta”, Klaus Tefke kertoo.
Olisi pitänyt arvata. Innokkailla harrastajilla on keino päästä purjehtimaan, vaikka avoimena liplattava järvi olisi vain kuukausien päässä siintävä kesäunelma.
Kontiolahden seurakunnan nuorisotyönohjaaja jatkaa matkaansa kohti pursiseuran vajaa. Ensi kesäksi satamaan haetaan leirikeskukselta jollia 9–12-vuotiaiden pursileiriä varten.
Kontiolahdella nuorilla on varsin matala kynnys päästä purjehduksen makuun. Ja siitä on isolta osin kiittäminen Tefkeä.
”Itsensä kehittäminen on tärkeää ja järkevää.”
Tefken polku nuorisotyönohjaajaksi on varsin perinteinen. Rippikoulun jälkeen hän kävi isoskoulutuksen ja vietti muutenkin vapaa-aikaansa seurakunnan nuortentoiminnassa.
Muutamien välivuosien jälkeen Tefke pääsi opiskelemaan unelmiensa ammattiin. Jatkokoulutukset mukaan lukien hän on opiskellut liki kymmenen vuotta.
”Itsensä kehittäminen on tärkeää ja järkevää.”
Ensimmäisen sijaisuutensa Tefke teki kotiseudullaan Mikkelissä, mutta vuonna 1998 hänelle tarjottiin viiden kuukauden pätkää Kontiolahdella.
Sillä tiellä hän on edelleen.
”Näissä hommissa on välillä aamulla, illalla ja yöllä. On retkiä ja leirejä. Se sopii minulle. En ole kahdeksasta neljään -työntekijä.”
Kuka?
Klaus Tefke on Kontiolahden seurakunnan nuorisotyönohjaaja.
Valmistunut nuorisotyönohjaaja-diakoniksi Sisälähetyksen oppilaitoksesta Pieksämäeltä 1998 ja sosionomiksi 2015.
Lisäksi opiskellut Partaharjun kansanopistossa retkeilyä sekä suorittanut useita hiihdonopettaja- ja karateohjaajakoulutuksia.
Harrastanut juniorista saakka alppihiihtoa ja karatea. Talveen mahtuu 30–50 laskupäivää. Harrastaa myös veneilyä ja purjehdusta sekä kalastamista ja luonnossa liikkumista.
Viettää mielellään aikaa mökillään Savitaipaleella.
Asuu Mosku-koiransa kanssa.
”Harvoin näissä hommissa tulee kiitosta niin paljon, että siihen kyllästyisi.”
Siihen nähden, että Kontiolahdella on reilut 15 000 asukasta, seurakunnan toiminta vaikuttaa hengästyttävän aktiiviselta.
Sen lisäksi, että nuorille on tarjolla perinteisiä iltamia ja kerhoja, pääsee talvella harrastamaan laskettelua ja kesällä purjehdusta.
”Kun kesällä 1998 kävelin ensimmäistä kertaa Höytiäisen rantaan, mietin, että olisipa tuossa kiva purjehtia.”
Kunta järjestikin nuorille pursileirejä, mutta toiminta uhkasi loppua aktiivisen työntekijän jäädessä eläkkeelle.
”Elvyttelin toimintaa pikkuhiljaa. Sain silloisen kirkkoherran vakuutettua siitä, että kannattaa ostaa muutama jolla ja vene sekä lunastaa kunnan kalusto.”
Omilla hartiavoimillaan ja nuorten avustamana Tefke alkoi kunnostaa paatteja. Yksi leirikeskuksen majoitusrakennus muutettiin venevajaksi. Edelleen seurakunta järjestää vuosittain talkooleirin.
”Kesät pyörivät tämän ympärillä.”
Nuorisotyönohjaajan työssä on se hyvä puoli, että työnkuvan pystyy ainakin jossain määrin rakentamaan omien vahvuuksiensa varaan. Sen vuoksi Kontiolahdella on Tefken ohjeistamana harrastettu vuosien varrella muun muassa kiipeilemistä. Nykyään hiihtolomalla bussilastillinen nuoria lähtee laskettelemaan Tefken ja kunnan työntekijöiden kanssa.
”Joku voisi tehdä tätä työtä ihan toisella tavalla. Myös ympäristö luo puitteet. Ei ole järkevää, että leirikeskuksessa ollaan koko ajan sisällä, vaan touhuamme ulkona ja luonnossa.”
Kolkosti valaistujen luokkahuoneiden ulkopuolella myös seurakunnan sanoma saattaa tavoittaa nuoret paremmin. Raamattukin on täynnä veneilyyn ja kalastukseen liittyviä vertauksia, joista voi ammentaa.
”On helpompi puhua Luojasta, kun ollaan pihalla.”
Yli 20 vuoden omistautuminen kontiolahtelaisille nuorille palkittiin viime vuoden lopulla, kun kunta myönsi Tefkelle nuorisotyöpalkinnon.
Tunnustus lämmitti Tefken mieltä, vaikka ei hän sillä liiaksi halua lähteä kehuskelemaan.
”Harvoin näissä hommissa tulee kiitosta niin paljon, että siihen kyllästyisi.”
Palkinnon yhteydessä nuorisotyönohjaajan positiivinen ja kannustava asenne sai erityisesti kehuja.
”Jos olisi naama rutussa koko ajan, ei se varmaankaan edesauttaisi työtä.”
Pitkä työkokemus on tarjonnut Tefkelle näköalapaikan nuorten elämään. Parissa vuosikymmenessä itse nuoret ja heidän ajatuksensa eivät ole juuri muuttuneet, mutta maailma heidän ympärillään on aivan toinen.
Sosiaalinen media on luonut todellisuuden, jonka kaikkia sopukoita Tefke ei itse edes ymmärrä. Koronapandemia ja muut viime vuosien kriisit vaikuttavat myös moniin nuoriin, mutta se kuplinta näkyy enemmän koulumaailmassa.
Itse asiassa seurakunnan nuorisotoiminnassa ajankohtaisissa huonoissa uutisissa vellomista pyritään välttämään. Tefke haluaa tarjota nuorille tilan, jossa voi hetken ajatella jotain aivan muuta.
”Käy mielen päälle, jos ei saa elää nuorena nuoren elämää.”
Joskus se vaatii aikuiselta napakkaa otetta. Ylioppilaskirjoitusten aikaan lukiolaisten aivot eivät lopeta saman asian jumppaamista hetkeksikään. Kutsuntojen lähestyessä inttijutut alkavat junnata nuorten puheissa. Joskus Tefken täytyy sanoa tiukasti, että nyt keskitytään johonkin aivan muuhun, vaikka sitten lautapeliin.
”Jos joku junnari sanoo, että Klasu, tänään oli hyvä treeni, se on aika kova juttu.”
Kontiolahti on pinta-alaltaan varsin laaja, ja se luo nuorisotyöhön omat haasteensa. Alakouluja on ripoteltu ympäri pitäjää, mutta kaikki yläkoululaiset kerääntyvät kouluun kunnan keskustaan. Iltapäivällä koulukuljetukset lähtevät takaisin syrjäkylille. Jos nuorella ei ole ajokorttia tai jaksavaista hovikuljettajaa, jäävät illan harrastusmahdollisuudet laihoiksi.
Tefken mukaan ei ole järkevää yrittää hajauttaa toimintaa pieniin kyliin, joissa paikalle tulisi vain muutama nuori. Sen sijaan keskustassa pidetään leirejä käytännössä kuukausittain ja nuortenillatkin ovat monen tunnin mittaisia. Niihin kannattaa lähteä kauempaakin.
Varsin monet nuoret Kontiolahden seurakunta ja kunta tavoittavatkin, mutta osa jää tietysti aina varjoon.
”Tyly fakta on, että aktiiviset ovat aktiivisia, heillä on paljon tekemistä ja menemistä. Mutta sitten on nuoria, jotka saattavat jäädä liiaksi kotiin.”
Myös vapaa-ajallaan Tefke viettää aikaa nuorten kanssa. Hän valmentaa nuoria karatekoja Joensuussa Joen Mawashissa. Valmentaminen on palkitsevaa.
”Sillä ei ole väliä, suorittavatko he vyöarvoja tai voittavatko SM-mitaleja. Mutta jos joku junnari sanoo, että Klasu, tänään oli hyvä treeni, se on aika kova juttu.”
Tefke kannustaakin aikuisia kuuntelemaan nuoria ja olemaan aidosti kiinnostunut näiden asioista.
”Nuorisotyö ei ole rakettitiedettä. Riittää, kun jakaa sitä, mikä on itselle arvokkainta. Arvokkainta, mitä sinulla on, on aika.”
- Osaston luetuimmat
