Kirja-arvio: Koskettava ja viihdyttävä tarina vaikeasta isyydestä

Juha Itkosen Ihmettä kaikki on ihmeellinen kirja. Tietysti aiheensa puolesta, romaani kertoo syntymien, kuolemien, elämän ja vanhemmuuden ihmeistä. Myös sen vuoksi, että raskaasta aiheestaan huolimatta teksti on helppoa lukea, se on vetävää ja kiinnostavaa.

Kirja alkaa lapsivedestä. Se vuotaa aivan liian aikaisin. Vanhempien on tehtävä päätös raskauden jatkumisesta.

Kuinka parisuhteelle käy puristuksessa? Miten perhe selviää, kun melkein kaikki tuntuu merkityksettömältä?

Kuten useimmat nyky-isät, Itkonen on mukana raskauden jokaisessa vaiheessa. Osa on vaikea.

Isän vastuu on hirvittävän raskas, mutta vallasta on irtisanouduttava. Äitiä on tuettava hänen kehoaan koskevissa päätöksissä, myötäeläen mutta ilman painostusta.

Itkonen ottaa epäonnistumisensa mahdottomassa tehtävässä raskaasti. Hänen rehellisyytensä on samastuttavaa, hänen tarkkanäköisyytensä nautinnollista.

Kirjassa usein esiin nouseva, Itkosen ihailema Karl-Ove Knausgård ei omassa tuotannossaan ole päässyt lähellekään Itkosen kypsyyttä ja viisautta. Kirjailijana Knausgård voi olla kiinnostavampi mutta ihmisenä turhauttava.

Raskauksiin ja synnytyksiin liittyvät kokemukset ovat olleet pitkään vaiettuja ja siksi henkilökohtaiset kirjoitukset aiheesta ovat valtavan arvokkaita.

Itkosen perhe-elämä on tuttua ja samaistuttavaa. Myös kirjan tapahtumista nouseva pelko on tuttua kaikille vanhemmille.

Vaikka en ole koskaan itse menettänyt lasta tai unelmaa lapsesta, sen mahdollisuus on ollut seuranani heti, kun päätin lapsen haluavani.

Suunnattoman rakkauden varjo on suunnaton pelko. Synnyttäjän kanssa tasa-arvoisen isän osa on vaativa. Samalla palkinto on suurempi kuin yhdelläkään isäsukupolvella tätä ennen.