Kevätaurinko on armoton pölynpaljastaja, mutta siitä voi ottaa myös hyödyn irti – tässä järjestyksessä kodin pinnat tulee putsata

Kevätaurinko paljastaa nurkkiin kertyneen pölyn todellisen määrän tarkasti. Onkohan vika imurissa vai pitäisikö syyllistä etsiä peiliin katsomalla?

Marttaliiton kotitalousasiantuntija Niina Silander kehottaa ensinnäkin armollisuuteen. Suomessa luonnonvalon määrä vain vaihtelee sen verran hurjasti, että aivan sama pölymäärä näyttää erilaiselta eri kuukausina.

”Terveelle ihmiselle normaali määrä pinnoilla näkyvää pölyä ei ole vaarallista, mutta tietenkin rajansa kaikella, myös pölyn määrällä.”

Silander huomauttaa, että jos kevätaurinko toimii siivouksen motivaattorina, ei siinä ole mitään väärää.

”Kotona pitää viihtyä, ja jos pöly kerta kaikkiaan häiritsee, totta kai saa alkaa siivota.”

Varsinaiselle keväiselle suursiivoukselle ei kuitenkaan ole Silanderin mukaan tarvetta, jos siivoamisen rytmi pysyy ympäri vuoden säännöllisenä. Tällöin kukin siivouskerta pysyy työmäärältään maltillisena, sillä jos lian ei anna pinttyä pinnoille, pärjätään siivouksessa usein pienemmällä vaivalla ja miedommilla pesuaineilla.

Jos erilliseen kevätsiivokseen kuitenkin ryhtyy, työtä kannattaa Silanderin mukaan jakaa sekä ajallisesti että perheenjäsenten kesken. Jos siis tällä viikolla esimerkiksi pesee talvitakit varastoon, ensi viikolla voi keskittyä ikkunanpesuun.

Lisäksi Silander kehottaa tehokkaan pölynpoistostrategian laatimiseen: ensin pyyhitään mahdollisimman korkealla olevat pinnat, ja edetään pyyhkimisessä kohti lattiatasoa. Pyyhkimisen ykkösväline on Silanderin mukaan mikrokuituliina, joka pyydystää pölyhitusia jopa kuivana ja tehoaa moniin tahroihin pelkällä vedellä nihkeytettynä. Lopuksi imuroidaan yläilmoista lattialle pudonnut pöly.

Vaikka säännöllinen siivoaminen vaikuttaakin huoneilman laatuun, Silander muistuttaa, että oman asumuksen ilmanvaihdon tilasta kannattaa myös pysyä perillä. Esimerkiksi liesituulettimen suodatin jää monelta puhdistamatta, mikä taas saattaa saada huoneilman tuoksahtaman tunkkaiselta, koska poistoilmalla ei ole vapaata reittiä ulos.

Jos oman imurin imuteho herättää kysymyksiä, ennen kodinkonekauppaan marssimista Silander kehottaa tutkimaan, onko pölypussi tai pölysäiliö täynnä. Jos esimerkiksi hiekka ei liiku eteisen matosta mihinkään, on silloin viimeistään aika tarkistaa pölypussin täyttöaste. Lisäksi imurin suodattimien kunnon tarkistaminen saattaa helposti unohtua.

”Jos imuroinnin jälkeen pölyä on samalla pinnalla heti seuraavana päivänä, voi olla, että suodattimet ovat tukossa”, Silander kuvailee.

Jos imuriostoksille on asiaa, Silander kehottaa ensin miettimään, millainen imuri omaan kotiin sopii ja mitä ominaisuuksia imurissa arvostaa. Jos asunto on pieni, mutta esimerkiksi lemmikin karvoja kertyy lattialle jatkuvasti, ehkäpä akkukäyttöinen varsi-imuri tai robotti-imuri helpottaisi päivittäistä karvanpoistoa lattialta? Jos taas asumus on iso, akun teho ei välttämättä riitä edes yhden kerroksen imurointiin yhdellä latauksella. Tällöin siivousta voisi helpottaa pitkäjohtoinen, perinteinen imuri.

Vuodesta 2017 alkaen Euroopan Unionin alueella on saanut myydä vain imureita, jotka imevät kotitalouden pölypallot korkeintaan 900 watin teholla. Silanderin mukaan tämä ei kuitenkaan tarkoita, että nykyiset imurit jättäisivät lattiat likaisemmiksi kuin vuosikymmen sitten ostetut suuritehoiset serkkunsa.

Hän huomauttaa, että samaa sähköä säästävää ajattelutapaa sovelletaan nykyään muihinkin kodinkoneisiin. Eivät esimerkiksi vuosikymmenten takaiset pakastimetkaan olleet nykyisiä parempia, vaikka ne kuluttivat nykykoneita enemmän sähköä.

”Ei ole kuluttajan tai ympäristön kannalta järkevää, jos kodinkone ottaa pistorasiasta kaikki tehot irti”, Silander tiivistää.