Viisikymppinen nainen eroaa ja ottaa oppaakseen naisopettajan, joka itse oli aikoinaan rakastunut 16-vuotiaaseen koulupoikaan

Minna Rytisalon esikoisromaani, jatkosodan viime vuosiin sijoittuva kohtalokkaan rakkauden kuvaus Lempi (Gummerus, 2016) oli hengästyttävän hieno kirjallinen avaus. Toinen romaani Rouva C (Gummerus, 2018) eläytyi Minna Canthin vaiheisiin ennen kuuluisuutta.

Nyt Rytisalo on ottanut teemakseen nykynaisen. Viittäkymmentä lähestyvä Jenni Mäki eroaa avioliitosta, jossa on sallinut miehen toteuttaa itsekkäitä tarpeitaan. Hän haluaa vihdoin samaa, kun on saanut lapset maailmalle. Hänestä tulee omatahtoinen Jenny Hill.

Mutta ei kivuttomasti, terapeuttia tarvitaan. Tämä ohjaa Jennyn tunnustukselliseen kirjeenvaihtoon avoimuuteen innoittavan kohteen kanssa. Sellaiseksi Jenny valitsee vastakohtansa, Birgitte Macronin.

Opettaja Birgitte erosi kolmen lapsensa isästä hullaannuttuaan 40-vuotiaana 16-vuotiaaseen koulupoikaan, tyttärensä luokkatoveriin, Ranskan tulevaan presidenttiin. Jenny kertoo ajatuksiaan kirjeissä, joita ei edes tarkoita lähettää.

Muussa kerronnassa Rytisalo katsoo häntä ulkopuolisena tarkkailijana.

Niinpä Jennystä muodostuu yleiskuva keski-ikää elävästä naisesta juuri nyt. Ulkopuolelta valintoja kommentoivat myös ajattaret, tuttujen satujen prinsessat, mutta rooleistaan riisuttuina.

Napakalla, oivaltavalla kielellä Rytisalo hahmottelee nykynaisen, joka kasvaa nuoruutensa muoteista ja alkaa sovittautua uusiin, joita vapaus, oman elämän sankaruus toteutuakseen nyt edellyttää.

Mutta kuka koskaan on täysin vapaa? Aika ja ympäristö tekevät kehykset.

Romaani piirtää nykynaiseudesta tunnistettavan kuvan, jota vasten voi katsoa omaa taivaltaan, joko samaistuen Jennyyn tai sitten ei.