Kiiltomatojen naaraat sytyttävät peräpään lamppunsa merkiksi koiraille ‒ toukkavaiheessa tämä ahnas peto on puutarhurin toimelias apuri

Kiiltomato on luonnon oma pikku kemisti, jonka valon synnyttää luminesenssiksi kutsuttu ilmiö. Valon synnyttää lusiferiinin hapettuminen entsyymin vaikutuksesta.

Elimistössä oleva ilmaputkisto syöttää happea peräpään kiiltomadon valoelimeen. Reaktiosta vapautuu valona näkyvää energiaa.

Kiiltomato on sukua sylkikuoriaisille. Naaras on muodoltaan matomainen, koiras puolestaan tavalliselta näyttävä pitkulainen koppakuoriainen. Kiiltomadon toukat ovat ahnaita petoja, jotka halvaannuttavat saaliinsa myrkyllisellä puremallaan.

Toukat syövät ahkerasti ja luovat nahkansa kasvaessaan. Kiiltomato on puutarhurin näkökulmasta hyötyeläin, koska sen toukat syövät kotiloita. Aikuiset kiiltomadot eivät syö juuri mitään, vaan niiden tehtävänä on lisääntyminen.

Kiiltomatoja elää puolen Suomen alueella, suunnilleen Kuhmon korkeudelta etelään. Sitä pohjoisemmassa kesäyöt ovat niin valoisia, että kiiltomadon lampusta ei ole mitään iloa.

Naaras houkuttelee lentävän koiraan luokseen valollaan. Lentokyvytön naaras on lähes tuplasti siivekkään koiraan kokoinen.

Kiiltomatoa luullaan madoksi, mutta se on todellisuudessa kuoriainen. Kuva: Juho Rahkonen

Myös ihmisen aiheuttama valosaaste estää kiiltomatonaaraita loistamasta, eivätkä koiraat löydä niitä.

Liian tiheä katulamppujen ja muiden valonlähteiden verkosto saattaa siis pahimmillaan estää kiiltomatojen lisääntymisen tietyllä alueella. Toisaalta pienikin led-lamppu saattaa houkutella kiiltomatokoiraan aivan väärään paikkaan, aidon naaraan ulottuvilta.

Maailmalla kiiltomadoiksi kutsutaan mitä erilaisimpia valoa tuottavia otuksia, olivat ne sitten kovakuoriaisia tai vaikkapa tulikärpäsen toukkia. Tulikärpänen on yleisnimitys lajeille, jotka tuottavat valoa nopeina välähdyksinä lennellessään.

Paikallaan viihtyvien kiiltomatojen tuottama valo on puolestaan yhtäjaksoista tai se välähtelee hitaasti.

Jos kiiltomatoa häiritsee, se sammuttaa lamppunsa. Kuva: Juho Rahkonen

Kiiltomadoilla ei ole luontaisia vihollisia, sillä linnut ja muut saalistajat välttelevät niitä pahan maun vuoksi. Vihertävä valo lieneekin kehittynyt paitsi parittelukumppanin löytämiseen, myös viestimiseen pahasta mausta.

Moni päivällä liikkuva hyönteinen varoittaa myrkyllisyydestä tai pahanmakuisuudesta kirkkailla väreillään, ja yöllä liikkuvilla kiiltomadoilla asian ajaa lyhty.

Kiiltomadon lampussa on A-luokan energiatehokkuus: jopa 90 prosenttia energiasta muuttuu valoksi. Uhkaavassa tilanteessa, esimerkiksi innokkaan luontokuvaajan työntäessä linssinsä liian lähelle, kiiltomato sammuttaa lamppunsa. Mutta vaaran poistuttua hehkeä valo loistaa kesäyössä jälleen.