Yksinäisyys ei tee ihmiselle hyvää, mutta miten yksinäisen tai sosiaalisesti rajoittuneen elämä tuottaa terveysongelmia? Niitä englantilaiset ja kiinalaiset tutkijat lähtivät selvittämään yhteistyössä.
Arvostetussa tiedelehdessä julkaistujen tulosten mukaan vaikutukset välittyvät joidenkin veren valkuaisaineiden eli proteiinien muutoksilla.
Tässäkin tutkimuksessa hyödynnettiin brittiläisen UK Biobankin aineistoja. Tutkittavia oli paljon, 42 000 aikuista. Heidän verinäytteistään määritettiin peräti melkein kolmentuhannen proteiinin pitoisuudet tarkoituksena löytää ne, jotka olivat koholla.
Haastatteluin luokiteltiin osallistujista sosiaalisesti eristäytyneet yksin asumisen, sosiaalisten kontaktien ja rientojen määrän perusteella. Yksinäisiksi taas todettiin ne, jotka omasta mielestään sitä olivat.
Lähes 14 vuoden seurannassa rekisteröitiin muun muassa sydäntaudit, aikuisiän diabetes, aivohalvaukset ja kuolleisuus.
Erikoisuutena todettiin neljän proteiinin ”suojaavan” sosiaaliselta eristäytymiseltä ja yhden yksinäisyydeltä.
Lähes joka kymmenes tutkittavista osoittautui sosiaalisesti eristäytyneeksi. Yksinäisiä oli runsaat kuusi prosenttia.
Näissä ryhmissä veritesteissä löytyi proteiineista yllättävän paljon poikkeavia arvoja. Peräti 175 proteiinia oli koholla sosiaalisesti eristäytyneillä ja 26 yksinäisillä.
Erikoisuutena todettiin neljän proteiinin ”suojaavan” sosiaaliselta eristäytymiseltä ja yhden yksinäisyydeltä.
Yleisesti ottaen poikkeavia pitoisuuksia todettiin varsinkin tulehduksiin, virusinfektioiden torjuntaan ja niin kutsuttuun komplemettijärjestelmään liittyvissä proteiineissa. Komplementtikin on osa elimistön immuunipuolustusta.
Monimutkaisella analyysillä yritettiin vielä löytää aikasarjassa näyttöä syy–seuraus-suhteista. Se paljasti viiden proteiinin nousun aiheutuneen yksinäisyydestä.
Yksi niistä liittyi aivoalueisiin, joissa säädellään stressireaktioita ja myös onnellisuushormoni oksitosiinia. Toinen taas liittyi korkeaan kolesteroliin.
Voisi luulla, että yksinäisyys vaikuttaa ihmiseen pelkästään mielen ja psykologian kautta. Tämä tutkimus vihjaa, että mukana on paljon elimellistä ja fysiologista toimintaa.
Lähde: Nature Human Behaviour