Englannin oma Schindler-historia paljastuu: Pankkiirin hiihtomatkasta tulikin unohduksiin jäänyt pelastusretki
Toisen maailmansodan aattona tuhannet juutalaisvanhemmat halusivat lähettää lapsensa turvaan natsihallinnolta.
Satoja lapsia pelastui Saksan valtaamilta sudeettialueilta natsien mielivallalta ennen toisen maailmansodan alkua. Brittiläistä Nicholas Wintonia oli kiittäminen pakoreittien järjestämisessä. Kuva: AmpersandMiten nuoresta englantilaisesta pankkiirista, Nicholas Wintonista, tuli kuin sattuman oikusta satojen pääosin juutalaislasten pelastaja toisen maailmansodan kynnyksellä?
Tämä tositarina muistuttaa toista tositarinaa, jossa Oskar Schindler, saksalainen teollisuuspomo, järjesti pelastusoperaatioita saadakseen mahdollisimman monta puolanjuutalaista natsien keskitysleiriltä yritykseensä työntekijöiksi.
Britannian Schindleriksikin kutsuttu Winton järjesti toisen vuonna 1939 useita lasten kuljetuksia tšekkiläiseltä pakolaisleiriltä Britanniaan, jossa lapsille järjestettiin sijaisperheet.
Vaatimattoman Wintonin uroteko tuli uudelleen esille vahingossa vasta vuonna 1988, kun hänen takavuosien tekemisistään tietämätön vaimonsa löysi nimilistan 669 pelastetusta lapsesta.
Dokumentissa Mies joka pelasti 669 lasta (Nicholas Winton, The Man who Saved 669 Children) palataan vuoden 1938 joulukuuhun. Winton oli lähdössä Alpeille hiihtoretkelle, mutta kohteeksi vaihtuikin ystävän pyynnöstä Praha.
Sosialistiksi itseään luonnehtinut Winton oli kristitty, mutta hänellä oli juutalainen tausta. Perheen sukunimi oli alun perin Wertheim.
Porvarillisen taustan omaava Winton huolestui jo varhaisessa vaiheessa natsien mielivaltaisista poliittisista toimista.
Prahassa Winton vakuuttui lasten avuntarpeesta, kun hän pääsi tutustumaan sudeettialueelle perustettujen pakolaisleirien kurjiin oloihin. Wintonin brittiläinen avustustyötä tekevä ystävä pyysi tätä mukaan pakolaisten auttamiseksi.
Tuhannet tšekkoslovakialaiset ja itävaltalaiset vanhemmat halusivat lähettää jälkikasvunsa Britanniaan pois pian alkavan sodan jaloista.
Saksa oli vain kuukausia aiemmin liittänyt Tšekkoslovakian rajaosia sudeettialueeksi, jolla asui paljon saksankielistä väestöä. Raja-alueilla astui samalla voimaan natsien juutalaisiin kohdistama mielivalta.
Winton perusti erityisesti lapsille tarkoitetun avustuskomitean, jolle oli huutava tarve. Aluksi hakemuksia lasten lähettämiseksi vastaanotettiin hotellissa, mutta vanhempien määrän kasvaessa tarvittiin Prahaan toimisto, jotta pelastustyötä pystyttiin organisoimaan kunnolla.
Yhdellä lennolla ja useissa eri junalähetyksissä vuoden 1939 aikana matkaan lähetetyt lapset pääsivät välillä koukeroistenkin reittien kautta turvaan heille uuteen ja outoon maahan.
Tuhannet tšekkoslovakialaiset ja itävaltalaiset vanhemmat halusivat lähettää jälkikasvunsa Britanniaan pois pian alkavan sodan jaloista.
Pakolaisina synnyinseuduiltaan pelastuneet lapset alkoivat kokoontua aikuisiällä jakamaan lapsuuden kokemuksiaan 1980-luvulla Britanniassa. Kukaan ei kuitenkaan ollut selvillä pitkään aikaan, missä Winton oleskeli.
Eräässä BBC:n keskusteluohjelmassa Winton istui yleisön joukossa, kun juontaja alkoi puhua arvoitukselliseksi jääneestä pelastajasta.
Pian tuolloin jo aikuisiksi varttuneita pelastettuja sotalapsia alkoi nousta seisomaan kuultuaan tutun nimen. Silloin he pääsivät lopultakin tapaamaan miehen, jonka he olivat nähneet lapsina lähes 50 vuotta sitten. Winton kuoli 106-vuotiaana vuonna 2015.
Yle TV 1 keskiviikko klo 19.00 ja Areena maanantai klo 06.00 alkaen
Artikkelia muokattu 18.11.: Nimilistan lapsista löysi Wintonin vaimo, ei leski kuten aiemmin virheellisesti mainittiin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
