

Kirkkonummella Upinniemen varuskunnan sotilaskodissa pelataan bingoa joka kuukausi.
Joulukuun kotiutusjuhlan bingossa ilmassa on käsinkosketeltavaa innostusta. Salillinen varusmiehiä räjähtää taputtamaan ja rummuttamaan pöytiä, kun joku saa bingon.
Varusmies Eino Rantalan tavoitteena oli bingon pääpalkinto. Se meni kuitenkin sivu suun.
Rantalan mukaan varuskunnassa järjestetyt bingotapahtumat luovat yhteisöllisyyttä ja pientä hyvähenkistä kisailua komppanioiden välille.

Bingoa vetävät Upinniemessä sotilaskotisisaret, eläkeläiset Tarja Piili ja Lena Christensen.
Nurmijärvellä asuva Christensen on pitänyt bingoa myös muissa sotilaskodeissa ja nyt parisen vuotta Upinniemessä.
Kirkkonummella asuva Piili on pitänyt bingoa pari vuotta Upinniemen lisäksi Helsingissä Suomenlinnan Merisotakoulun sotilaskodissa yhdessä Christensenin kanssa.
”Kun aloitimme bingon Upinniemessä, pojat sanoivat, että ei me mihinkään mummobingoon tulla. Yritimme sanoa, että meillä ei ole sellaista, että tapellaan verissä päin kahvipaketista”, Piili kertoo.

Viesti on mennyt läpi. Varusmiehet ovat löytäneet bingon ilot.
Viime vuonna oli Upinniemessä pidettiin viidet kotiutumisjuhlat ja kaikissa pelattiin bingoa varusmiesten toiveesta, kertoo Rannikkosotilaskotiyhdistyksen viestinnän ja markkinoinnin asiantuntija Pirkko Kapraali.
Kotiutusjuhlien lisäksi Upinniemessä pidetään teemabingoja esimerkiksi vappuna ja halloweenina.
Sotilaskotiyhdistyksen bingo on ilmaista. Se ei siis ole varainhankintaa vaan järjestetään varusmiesten iloksi.
”Moni sanoo, että bingo on ihan parasta”, kertoo Christensen.

Bingon suosio yllätti sotilaskodinhoitaja Pilvi Niskasen.
”Meidän näkökulmastamme tämä on ihana tapahtuma. Haluamme tuoda iloa ja yhteisöllisyyttä varusmiehille ja sisarillemme.”
Sotilaskotisisaret ovat vapaaehtoisia, jotka haluavat tukea varusmiesten hyvinvointia.
Christensenillä tulee Upinniemen bingoiltoina ajoa 140 kilometriä.
”Ei se haittaa yhtään. On kiva olla tekemässä töitä varusmiesten kanssa. Sen tietää, kun sydän on vihreä”, hän viittaa sotilaskotisisarten tunnusväriin, jääkärinvihreään.
”Tavoitteena on iloinen, tyytyväinen varusmies. Se on meille sydämen asia.”

Upinniemessä kaikki bingon huutajat saavat palkinnon ja kaikki osallistujat ovat mukana loppuarvonnassa.
Palkintoina on esimerkiksi pizza- ja limulippuja ja muita herkkuja.
Lahjoituksena saatuja villasukkia annetaan talvella täyskädestä eli kokonaan täytetystä bingolapusta.
Niskanen muistuttaa bingolahjoitusten tärkeydestä, jotta pelejä voidaan järjestää kerran kuukaudessa.
”Olemme saaneet myös yhteistyökumppaneiltamme pieniä bingopalkintoja. Palkinnon arvolla ei ole merkitystä, vaan tärkeää on yhteisöllisyys. Kerrankin hauskin bingopalkinto oli kärpäslätkä varusmiesten mielestä.”

Christensen on ollut sotilaskotisisarena 28 vuotta.
”Kun olin 18, olisin halunnut käydä armeijan. Silloin naiset eivät päässeet palvelukseen. Vuonna 1995, kun naiset pääsivät armeijaan, olin juuri käynyt leskeksi. Minulla oli 6- ja 8-vuotiaat lapset. Tämä on tavallaan minun tapani käydä armeija, kun en ole koskaan päässyt sinne.”
Piilillä ja Christensenillä on eläkkeellä aikaa myös päiväkeikkoihin: he matkaavat sotilaskotiauto Unelmalla myymään kahvia ja munkkeja esimerkiksi leireille.
Vapaaehtoistyö antaa paljon.
Christensenillä on pitkä kokemus asiakaspalvelutyötä: hän ajoi Helsingissä bussia 33 vuotta. ”Sotilaskodissa minulle ei ole koskaan tullut vastaan ilkeää tai huonotuulista asiakasta.”

Liedossa bingolla on pitkät perinteet.
Tarvasjoen Urheilijat ry on pitänyt bingoa talkoilla kohta jo 54 vuotta. Ainoa noin vuoden tauko tuli korona-aikana.
Bingopeli tuli Suomeen vuonna 1969 ja urheiluseuran vapaaehtoiset alkoivat pitää bingoa Tarvasjoella vuonna 1971. Kunta yhdistyi sittemmin Lietoon.
Tarvasjoella alusta asti mukana olleet Jorma Reini ja Timo Uusitupa ovat edelleen mukana bingon toiminnassa.
Pelaajia oli bingon kulta-aikaan parhaimmillaan noin 250 illassa. TarUn historiikissa mainitaan, että innostuneita pelaajia tuli Turusta asti, josta oli järjestetty linja-autokuljetus.
”Niin kauan ajattelimme pyörittää bingoa, kun jäämme voitolle.” Jyrki Mäenpää
Alunperin bingoa pelattiin liikuntakeskus Tarvashovissa, nyt Tarvasjoen nuorisoseuran omistamassa Vuorilinnassa.
Bingomylly alkaa pyöriä joka torstai-ilta kello 18.30. Pelaajia käy Tarvasjoen Urheilijoiden bingojaoston vetäjä Jyrki Mäenpään mukaan nyt keskimäärin 75. Heistä 70 prosenttia on vakiokävijöitä.
Vakioporukka alkaa olla aika iäkästä: keski-ikä on yli 70 vuotta. Uutta, nuorempaa sukupolvea, kaivataan mukaan, kun pelaajia jää pois vanhemmasta päästä.
”Toistaiseksi olemme saaneet vähän voittoa. Niin kauan ajattelimme pyörittää bingoa, kun jäämme voitolle.”

TarU on yleisseura, jossa harrastetaan jääkiekkoa, yleisurheilua, jalkapalloa ja hiihtoa.
Bingotarkastajina ja kahvion myyjinä toimii vapaaehtoisia seuran jaostoista ja joukkueista. He saavat pienen korvauksen urheiluharrastusten tukemiseksi.
”Kausi- ynnä muut maksut koetetaan pitää alhaalla, jotta harrastuksiin osallistuminen ei käy liian kalliiksi”, kertoo Mäenpää.
Bingolla on Mäenpään mukaan iso rooli yleisurheilu- ja hiihtojaoston rahoituksesta. Jääkiekko on seurassa isompaa toimintaa, sen rahoituksessa bingon osuus on pienempi.
Jääkiekkoilijat saavat maksettua bingon tuotoilla esimerkiksi osan jääaikamaksuista.
Bingon palkinnot ovat nykyään lahjakortteja ja kahvipaketteja. Alkuaikoina oli toisin: palkintona saattoi olla jääkaappi, väritelevisio tai pelaajan oman painon verran sokeria.
”Siinä oli aikamoinen kantaminen.”