

Marketta Pyysalon kirjoittama ja Marjo Nyrgårdin kuvittama joulukirja on lumoava elämys. Tavallista paksumpia sivuja on mukava hypistellä ja kääntää. Paksut sivut tekevät kirjasta arvokkaan tuntuisen.
Siili, jonka joulu herätti -lastenkirja kertoo Hemminki-nimisestä siilistä, joka herää metsästä kantautuviin ääniin. Suloinen talviuni on katkaistu.
Äreä ja uninen eläin lähtee ottamaan selvää, kuka julkeaa herättää hänet. Siili kohtaa mattoja tamppaavan jäniksen, laulua harjoittelevan lintukuoron ja kaulahuivia neulovan kontiaisen. Kaikki valmistautuvat metsän joulujuhlaan.
Siili menee takaisin pesälleen ja yrittää saada unen päästä kiinni uudelleen – tuloksetta. Kiinnostus muiden eläinten touhuihin on liian suuri.
Siili päättää lähteä katsomaan joulujuhlaa. Äkäisyys katoaa välittömästi, kun se näkee joulukuusen ympärillä jutustelevat ystävät. Hänelle tarjotaan kuppi kuumaa hunajajuomaa. Kannatti herätä talviunesta ja voittaa väsymys.
Tarina opettaa lapselle uteliaisuutta. On parempi katsoa kuin katua. Kertomus antaa eväitä myös väsymyksen voittamiseen. Väsymys kuuluu elämään, mutta siitä huolimatta elämä voi olla hyvää.
Pälkäneellä asuva Marketta Pyysalo on aiemmin tehnyt lasten tietokirjoja ja kääntänyt lastenkirjoja. Kuvittaja-graafikko Marjo Nygård asuu puolestaan Seinäjoella ja on saanut Finlandia Juniorin. Palkinto on nykyiseltä nimeltään lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinto.
Nygårdin lahjakkuus näkyy kuvituksessa. Lumouduin erityisesti talvilintujen kuvista. Kuvissa hyödynnetään kolmiuloitteisuutta niin taitavasti, että linnut näyttävät siltä kuin niitä voisi koskettaa. Erehdyin jopa tunnustelemaan käpytikan siipiä; niin aidoilta sulat näyttivät.
Lintujen kuvissa hyödynnetään kolmiuloitteisuutta niin taitavasti, että linnut näyttävät siltä kuin niitä voisi koskettaa.
Kuvitus on leikkisää ja vauhdikastakin. Lumihiutaleet tanssivat lähes jokaisella sivulla. Värit ovat ihania: runsaasti turkoosia, oranssia ja kirkkaita neonvärejäkin. Synkeitä sävyjä ei sivuilta löydy.
Kielelliset valinnat vilisevät luovuutta ja metsäistä maisemaa. On tammenterhojen paahtamista ja pehmeää sammaltuolia. Huumoriakin löytyy, kuten pöllön lausahdus: ”Mehän laulamme ihan päin honkia.”
Suosittelen teosta leikki-ikäiselle, eskarilaiselle tai alakouluikäiselle lapselle vaikka iltasaduksi. Kirja on täydellinen valinta joulukirjojen kokoelmaan.