Tatu ja Patu jättävät älylaitteet ja innostuvat liikunnasta – näin hihityskohtauksia aiheuttava teos toimii iltasatuna

”Hyötyliikunta, mitä se on on?” Pohtivat näyttöjensä ääreen jumiutuneet Tatu ja Patu, kun heidät on houkuteltu kävelemään kauppaan. Poikien kaveri Veera opastaa veljeksiä, että hyötyliikunnassa tyyli on vapaa.

Aino Havukaisen ja Sami Toivosen uusin, sopivasti olympiakesänä ilmestynyt, Tatu ja Patu – paikoillenne, valmiit, hep! -lastenkirja vie urheilulajien äärelle. Mukana ovat hyötyliikunnan lisäksi jalkapallo, jumppa, patikointi, tennis ja yleisurheilu.

Poikia ei ole helppo houkutella liikkumaan. Kun heidät viimein saadaan aktiviteettien äärelle ja kehot suoristumaan älylaitteiden piinasta, on heillä oma tapansa valita oikeat liikuntavälineet ja tulkita urheilulajien sääntöjä. Myös voitontahto herää tatu-ja-patumaisella tavalla.

Ja lopulta löytyvät tietenkin olympiarenkaat.

”Tiedättekös, elämässä on välillä hyvä pysähtyä miettimään, miksi tekee juuri niitä asioita, mitä tekee”, toteaa Veera.

Tatu ilmoittaa vastaukseksi, ettei haluaisi olla niin jäykkä, eikä koko ajan tuntea itseään levottomaksi. Patu haluaisi, ettei olisi koko ajan niin hengästynyt ja että pää kääntyisi myös vasemmalle.

Kirjan viimeisellä sivulla todetaan fiksusti, että palkintokaappi tuli täyteen mutta ei palkintoja, vaan muistoja ja hyvää oloa. Myös vino selkä on muisto vain.

Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatu ja Patu – paikoillenne, valmiit, hep! 40 s. Kustannusosakeyhtiö Otava 2024 Kuva: Kustannusosakeyhtiö Otava

Havukaisen ja Toivosen tyyli on nerokas. Tilannekomiikka ja juonen vauhdikas eteneminen pitävät lukijan, katselijan ja kuuntelijan otteessaan.

Tatu ja Patu -kirjat ovat 2000-luvun vastine Mauri Kunnaksen aiempien vuosikymmenten suosituille teoksille. Kirjoissa on jotain samaa. Kuvituksen monipuolisuus sekä tekstin keveys ja huumori ilahduttavat eri ikäisiä.

Iltasatukirjana teos toimii hihityskohtauksista huolimatta. Kuvien yksityiskohtien tutkiminen vaatii tarkkaavaisuutta. Kun lapsi on keskittynyt tarinaan ja kuvitukseen neljänkymmenen sivun verran, on sopiva aika siirtyä unille.

Ja mikä parasta, Outolan veljesten toilailuihin on helppo samaistua. Elämä ei ole liian vakavaa, ja usein moka ja erilaisuus vie vain eteenpäin uuteen seikkailuun.