Kirja-arvio: Vuoden 1970 Vihreä vallankumous -kuvakirja ei ole kestänyt aikaa, vaikka uusintapainoksen sanoma on yhä ajankohtainen

Vihreä vallankumous on kuvakirja, jota taitavat ostaa eniten kuusi- ja seitsemänkymppiset – eivätkä hekään ensisijaisesti lapsenlapsilleen vaan itselleen.

Inari Krohnin kuvittamasta ja Leena Krohnin kirjoittamasta vuonna 1970 julkaistusta kirjasta on nyt otettu uusintapainos. Kirjan teema on kestänyt aikaa, mutta tapa kertoa tarinaa tuntuu vanhanaikaiselta.

Tarina kertoo Riioraan kaupungista, jonka keskellä sijaitsee puisto. Muurit kiertävät aluetta niin, että kaupunkilaiset eivät pääse puistoon eivätkä oikeastaan edes tiedä puiston olemassaolosta. Palloa potkiva Mortti päätyy sattumalta portille yhdessä koiransa Miinuksen kanssa. Kun portinvartija kertoo, mitä muurien takana on, Mortti päättää käydä tutkimassa aluetta yöllä.

Kun elämä kivikaupungissa alkaa yöretkeä seuraavana päivänä ahdistaa, Mortti ryhtyy toimeen. Poliisivoimia uhmaten hän johdattaa kaupungin lapset, koirat ja kissat puistoon. Aikuiset seuraavat perässä.

Kirjassa on pohjavire, jota tekee mieli tulkita taistolaiseksi tai neuvostoliittolaiseksi. Jokainen sivu muodostaa oman pienen lukunsa, ja yhden luvun nimi esimerkiksi on "Kaikkien kortteleiden lapset, koirat ja kissat – yhtykää!" Sama luku päättyy sanoihin: "Se on kissojen tapa tehdä vallankumous."

Myös värikylläinen kuvitustyyli lienee saanut vaikutteita idän suunnasta.

Kirja toimii kohtuullisesti ääneen luettuna 7- ja 4-vuotiaille lapsille. Ehkä se on 1970-luvun tyyliä, mutta tekstissä vilahtelee sutkautuksia, joita lasten ei ole tarkoituskaan ymmärtää.

Vihreä vallankumous ilmestyi ensi kerran aikana, jolloin vihreä liike oli vasta hiljalleen syntymässä. Nykypäivänä, kun kaupunkeja kovaa vauhtia tiivistetään, kirjan pohjimmainen sanoma pysyy: Ihmiset voivat hyvin, kun elinympäristössä on vihreää. Muutos lähtee liikkeelle nuorista.