Lopen uupunut isännöitsijä teki totaalisen elämänmuutoksen – nyt Erik Tistelgren auttaa työkseen koiria ja omistajia

Saksanpaimenkoira Hilma tohottaa ympäri hoitotilaa. Erik Tistelgren, 44, asettuu patjalle istumaan ja pyytää koiran maahan viereensä. Hilma vikisee ja läähättää. Tistelgren laittaa kätensä lempeästi eläimen päälle ja alkaa sivellä sen selkää. Pikkuhiljaa vikinä loppuu ja koira alkaa rentoutua. Pian sen silmät painuvat kiinni.

Tistelgren on koirahieroja. Koira voi näet mennä jumiin kuten ihminenkin. Kuukaudessa hän hieroo noin 80–100 koiraa, enimmäkseen urheilukoiria.

Hieronnassa koiraan ei satu. Moni rentoutuu niin, että nukahtaa hoitopatjalle. "Koira oppii tunnetiloilla. Hieronnasta jää sille hyvä fiilis."

Hieronta vetristää lihaksia ja parantaa aineenvaihduntaa. "Avataan lihaskalvoja, lämmitellään lihakset ja lähdetään varovasti pinnalta kohti syvempiä lihaskerroksia. Tutkitaan jäsenten liikkuvuutta ja rentoutetaan hermostoa."

Läsnäolon ja pysähtymisen aistii.

Tienviitta opastaa tulijat oikeaan suuntaan. ­"Mordor on oma vitsini, se osoittaa kohti ­Helsinkiä", Erik Tistelgren nauraa. Savonranta on kunnianosoitus Erikin sukujuurille, hänen vanhempansa ovat kotoisin Itä-Suomesta. Kuva: Stiina Hovi

Toista oli Tistelgrenin elämä ennen. Hän työskenteli isännöitsijänä Uudellamaalla, kiireisimpinä aikoina jopa nukkui toimistossaan. "Olin käytännössä koko ajan töissä. Nuori ihminen rakensi uraa ja halusi rahaa."

"Isännöitsijänä joutui olemaan pankkiiri, toimitusjohtaja, hautausurakoitsija, perheneuvottelija, rakennusliike ja yleinen sylkykuppi", hän kertoo.

Jaksaminen oli vähissä. "Siinä työssä oppi ­vihaamaan ihmisiä."

2008 hän romahti ensimmäisen kerran. Tistelgren jatkoi kuitenkin työssään silkan kunnian­himon voimalla.

Koiraharrastamisen hän oli aloittanut 2012. Koira sairastui, eivätkä eläinlääkärit osanneet kertoa oireille syytä. Erik päätti aloittaa koirahierojan opinnot työn ohella 2016.

"2017 kyykkäsin taas. Oli työ, josta ei voinut jäädä lomalle. Vaativat opinnot. Kaikki alkoi maistua paskalle", Erik muistelee. "Kaveri opiskeli terapeutiksi ja ehdotti, että tulisin hänen harjoitusasiakkaakseen. Muutaman istunnon aikana silmäni aukesivat ja lopulta sanoin itseni irti."

Koirasepän ­käteen on tatuoitu jo ­edesmennyt Kyösti-saksan­paimenkoira. Kuva: Stiina Hovi

Vuoden 2018 alussa Erik perusti Koiraseppä-yrityksensä. Vuoden verran hän teki eläinklinikalla hierontoja, oppi lisää. Keväällä 2019 hän sai valmiiksi koirahierojan ammattitutkinnon ja keskittyi oman toimintansa pyörittämiseen.

Muutaman vuoden hän ajoi 300 kilometriä päivässä asiakkaiden luo ympäri Etelä-Suomea ilman vapaapäiviä. "Hommassa ei ollut enää järkeä."

Erik osti taukovaunun työtilakseen omaan pihaan Kormun kylään. "Mietin, että eihän tänne susirajan taakse tule kukaan! Tapahtui kuitenkin jotain käsittämätöntä, asiakasmäärät kasvoivat."

Koirasepän paja on eristetty taukovaunu. Siinä pärjää hyvin ympäri vuoden. Vain kovimmilla pakkasilla sinne tuodaan lisälämmitin. "Haaveeni on jossain vaiheessa rakentaa tai vuokrata työtila, johon voisi saman katon alle yhdistää asioita. Vielä se ei ole rahallisesti mahdollista." Kuva: Stiina Hovi

Hieronta yksin ei elätä. Koiraseppä tarjoaa myös koirien koulutuspalveluita ja valo- ja videokuvauspalveluita. "Kaikkia munia ei voi pitää samassa korissa."

Tistelgren työskentelee aamuyhdeksästä iltayhdeksään, taukoja toki on. "Ei tämä ole normaalin ihmisen arkea, mutten kärsi siitä", Erik sanoo. "Onnistumiset, asiakaskohtaamiset ja omasta ajankäytöstä päättäminen ovat pääasia, ei raha. Tämä on elämäntapa."

"Työssäni näen, miten väsyneitä ihmiset ovat. Mennään palkkapäivästä ja lomasta toiseen", hän pohtii.

"Puhun yrittäjyyden puolesta. Vaikka lainat pitää maksaa, kantaa asia, johon uskoo. Itsellä meni 15 vuotta palkan perässä juoksemiseen, vaikka oikeasti haluan tehdä luovaa työtä."

"Pitäisi päästää naruja löysemmälle. Yritykseni aikana on ollut sekä korona että sota, ei yhtään normaalia vuotta. Usko on säilynyt, vaikka vene on heilunut."

"Elämä vilisee silmissä. On tärkeä pysähtyä, nauttia matkasta ja pienistä asioista. Ei vasta määränpäässä voi olla onnellinen."

Hoitotilassa on luuranko anatomian havainnollistamista varten. Banjoa voi soitella taukohetkinä. Kuva: Stiina Hovi

Puoliso Terhi Tistelgren on tukenut Erikiä taipaleella. He ovat olleet yhdessä nuoresta saakka.

"Olen ylpeä Erikistä, hän on halunnut muuttaa elämänsä suunnan ja kokeilla rohkeasti."

Kummankin sairastumiset ovat vuoron perään koetelleet. "Voi aina luottaa siihen, että toinen kannattelee, jos itse ei jaksa", Terhi sanoo.

Kormuun pariskunta muutti 12 vuotta sitten. Talo löytyi lähellä asuvien ystävien vinkkaamana. Asiat etenivät nopeasti: muutamassa päivästä heistä tuli talon omistajia.

"Maallemuutosta seurasi niin paljon hyvää, ettei sitä osannut edes aavistaa", Terhi kertoo. "Kaikki on tapahtunut, kuten tarkoitettu."

Valokuvien käsittelylle on kotona pyhitetty oma nurkkaus. Valo- ja videokuvauspalvelut työllistävät Erik Tistelgreniä yhä enemmän. Kuva: Stiina Hovi

Omassa pihassa on kaikki mahdollisuudet yrittämiselle. Hierontapajan lisäksi on koulutuskenttä ja valokuvastudio, johon Koiraseppä investoi pari vuotta sitten. "Vasta nyt se alkaa kantaa hedelmää. Suunnitelmia ja ideoita on paljon, vuorokaudessa liian vähän tunteja", hän nauraa.

Erik Tistelgren kouluttaa enimmäkseen suojelu-, haku- ja pelastuskoiria. "Haluan, että ihminen oppii kommunikoimaan koiran kanssa keholla ja äänellä. Opetan enemmän ihmisiä kuin koiria."

"Koiraan pitää keskittyä, olla sille läsnä. Minulle tärkeintä on saada ihminen ja koira rentoutumaan. Jännittäminen blokkaa yhteyden koiran kanssa. Laitan itseni täysin likoon, olen pellehermanni."

"Saman huomaan valokuvatessa: jos kuvauksissa on hyvä fiilis, kuvatkin ovat hienoja."

Erik ja Terhi ovat asuneet ­Kormun ­kodissaan 12 vuotta. He viihtyvät maalla paljon paremmin kuin pääkaupunki­seudulla. Erik purki aikoinaan talon sisustan kokonaan ja ­remontoi sen täysin uusiksi. Kuva: Stiina Hovi

Koirasepän pajalla ei näy huonosti pidettyjä eläimiä. "Moni tuo ystävänsä hierontaan vaikka viimeisillä ­rahoillaan."

Joskus Tistelgren toivoo aiempaa puuttumista koiran ongelmiin. "Minulle tuodaan iäkäs koira, joka liikkuu huonosti. Sitä on käytetty eläinlääkärissä, jossa on sanottu, että koira on jumissa. On luultavasti ollut jo vuosia. En pysty yhdellä kerralla tekemään ihmeitä."

"Jos hieromaan lähdetään, sitä pitää jatkaa säännöllisesti. Koetan ajatella aina koiran etua", hän sanoo. "Mutta en myöskään hiero turhaan, jollei ole tarvis."

Luopumisen tuskaa poteva omistaja voi tuoda sairaan eläimensä hierojalle, jottei lopullista päätöstä tarvitsisi tehdä. "Eläinlääkäri on suositellut eutanasiaa, mutta tätä ei kerrota. Tässä saa haistella taustalla olevia syitä tarkkaan. Kaikkia en ota asiakkaaksi."

Koiran jäsenten liikkuvuus tutkitaan hoidon lomassa. "Usein ihmetellään, miten saan hermostuneen koiran rauhoittumaan. Tämä ei ole vain mekaanista työtä. Tässä energiat siirtyvät." Kuva: Stiina Hovi

Työ ei ole silkkaa auvoa. Koira voi olla aggressiivinen. "Rotukohtaisia eroja on paljon. Teen työssäni koko ajan riskinarviointia", Tistelgren toteaa.

"Olen saanut osumia. Kerran koira hyökkäsi takaapäin jo ennen kuin olin aloittanut hierontaa. Se puri päähäni viiden sentin reiän kalloon asti."

Työn tärkeä puoli on rauhoittaa ihmiset, sillä hermostunut omistaja hermostuttaa koiran. "Omistaja luo koiralle turvaa olemalla rauhallinen ja jämpti."

"Kuonokoppaa vältän, jos koiraa ei ole siihen etukäteen opetettu. Se estää koiraa rentoutumasta."

Koirilla menevät yleisimmin jumiin lonkankoukistajat ja lanneranka. Kuva: Stiina Hovi

Koirilla menevät yleisimmin jumiin lonkankoukistajat ja lanneranka. Siitä jumi pikkuhiljaa ketjuuntuu eteenpäin lapoihin ja rintarankaan.

Jumisin koira on yleensä kotikoira. "Urheilukoiria lämmitellään, jäähdytellään ja huolletaan."

Helppo konsti todeta, onko koira jumissa, on koskea hyvin kevyesti sen selkää. "Jos selkä värähtää tai koira kääntyy tuijottamaan, on siellä lihaskalvot tiukkana", Tistelgren neuvoo.

Koiran oloa voi helpottaa itsekin. "Koiraa voi hyvin sivellä ja hieroa. Kaikki koskettaminen auttaa. Koiraa ei saa sillä tavoin rikki. Tärkeintä on pysähtyä olemaan rauhassa läsnä."

Kaikkein selittämättömintä asiaa koirahieronnassa Tistelgren jaksaa ihmetellä joka kerta. Se on energia, joka virtaa hierojan ja koiran välillä.

"Moni pitää sitä höpöhöpönä, mutta se on totta. Kommunikoin käsillä koiran kanssa."

Hän kertoo esimerkin. "Harjoitusasiakkaana oli iso, epävarma rottweiler-uros, joka pörisi ja pärisi. Pidin käsiä sen päällä, kun koira yhtäkkiä nukahti. Mietin, mitä oikein tapahtui. Mainitsin asiasta opettajalleni, joka sanoi: Sinä käytit energiaa."

Hieronnassa on päästävä koiran kanssa samalle aaltopituudelle. "Siihen menee niin kauan kuin menee, en laskuta aikaperusteisesti. Taloudellisesti se ei ehkä ole kannattavaa, mutta se on minun tapani tehdä."

"Tässä ei kehity, ellei joskus epäonnistu. Koen epäonnistuneeni, jos en saa koiraan yhteyttä."

Pajassa on mukava nojatuoli. "Se on rentoutumiseen. Moni koiran­omistaja nukahtaa siihen." Kuva: Stiina Hovi

Koirasepän pakeilla on itketty ja naurettu. "Joidenkin asiakkaiden kanssa puhutaan maat ja taivaat. Joidenkin kanssa ollaan aivan hiljaa. Ihmiset ovat hyvin erilaisia. Se heijastuu koiraan. Koira on omistajansa kopio."

Naisasiakkaat ovat enemmistönä, mutta miehiäkin löytyy. "Mies kun tuo oman koiransa hoitoon, se on tosi herkkä tilanne."

Koirahieroja kuulee välillä hyvinkin koskettavia tarinoita. "Tässä työssä voi vaikuttaa ihmistenkin hyvinvointiin. Autan heitä pysähtymään hetkeen. Tämä on kuulemma halvempaa kuin terapia", Tistelgren kertoo.

"Työn raskain puoli on koiran kuolema. Tunnet koiran vuosien ajalta, luot siihen suhteen. Moni omistaja onkin sanonut, että kerro sitten suoraan, kun mielestäsi on oikea hetki. Sanon, että katsokaa niitä koiria silmiin. Ne kyllä kertovat, milloin haluavat päästä pois."

"Kaikki päivät ovat nyt erilaisia. Vaikka olisin illalla miten väsynyt, se ei harmita. Olen kiitollinen joka aamu herätessäni, että saan tehdä tätä työtä."

koiraseppa.fi

Saksanpaimenkoirat Hilma ja Taisto ovat Tistelgrenien perheen tärkeä osa. Lisäksi laumaan kuuluu ajokoirataustainen Sinikka. Kuva: Stiina Hovi