

MTK:n juristin Laura Harjunpään koira Tarmo on saanut lukuisten ihmisten sympatiat puolelleen elämänsä aikana. Käyttölinjainen saksanpaimenkoira Tarmo täyttää maaliskuussa kolme vuotta, ja Harjunpäälle Tarmo tuli jo pentuna.
Tarmon erikoisuudet alkoivat jo pentuajasta, sillä se oli poikkeuksellisen suurikokoinen. Seitsemänviikkoisena luovutusiässä Tarmo painoi jo reilut kymmenen kiloa.
”Kasvattaja naurahti silloin aikanaan, että nyt on koiralla kilohinta kohdallaan”, Harjunpää muistelee.
Tarmon motoriikkaa Harjunpää kuvailee hieman kömpelöksi ja hitaaksi. Tästä seuraa, että Tarmosta välittyy koominen vaikutelma.
Tarmon lisäksi Harjunpäällä on pienikokoinen seitsemänvuotias saksanpaimenkoiranaaras Tuuma.
”Ne ovat oikein mainio parivaljakko”, Harjunpää kuvailee.
”Tarmo ei ollut pentuna mitenkään yritteliästä sorttia, vaan mieluummin istuskeli ja ihmetteli maailman menoa.”
Vaikka Tarmosta välittyy myös hessuhopomainen hölmöys, ei Harjunpään mukaan ole kyseessä mitenkään tyhmä koirayksilö, vaan päinvastoin.
”Jo pentuna Tarmo suojasi oman ravintonsa menemällä ruokakupin päälle istumaan, jotteivät muut pennut söisi sen ruokia”, Harjunpää kertoo Tarmon kekseliäisyydestä.
Suuresta koostaan huolimatta Tarmo ei ole ”pomottava persoona”, vaan se selvittää tilanteet juuri ovelilla konsteilla.
Tarmo on ollut aina laiskanpuoleinen ja todella kiltti. Edes pentuna se ei tehnyt mitään pahojaan.
”Tarmo ei ollut pentuna mitenkään yritteliästä sorttia, vaan mieluummin istuskeli ja ihmetteli maailman menoa.”
Suuren kokonsa ja erityispersoonansa kautta Tarmo kerää lenkkipoluilla paljon huomiota ja sympatiaa. Pörröisenä ja puolipitkäkarvaisena siitä välittyy Harjunpään mukaan hyvin nallekarhumainen kuva.
”Lapset rakastavat Tarmoa yli kaiken.”
Vaikkei Tarmolla olekaan kotona lapsiseuraa, osaa se Harjunpäästä käyttäytyä lasten parissa todella esimerkillisesti. Vaikka Tarmo onkin vielä hieman pentumainen ja leikkisä, lasten kanssa se osaa olla todella rauhallinen.
”Välillä vastaantulevat lapset saattavat hypätä yllättäen Tarmoa halaamaan, eikä tämä ole moksiskaan asiasta”, Harjunpää kertoo tyytyväisenä.
”Välillä silmät ovat killissä ja välillä huulet rullalla.”
Yksi monista mieleenpainuneista yhteisistä hetkistä kävi Harjunpäälle ja Tarmolle kerran kauppareissulla. Eräs aivovammasta toipuva ihminen pyysi lupaa lähestyä Tarmoa.
”Tarmo osasi kohdata ihmisen siinä tilanteessa juuri siten kuin tulisikin.”
Harjunpään mielestä Tarmolla on erittäin hyvä tilannetaju, vaikka muuten se onkin pentumainen ja hieman koominen. Tarmon koomisuutta lisäävät sen erinomaiset ilmeet.
“Välillä silmät ovat killissä ja välillä huulet rullalla”, Harjunpää nauraa.
Pentumaisuutta Tarmossa edustaa puolestaan taipumus tavaroiden varasteluun. Harjunpään taloudessa esimerkiksi villasukat ovatkin usein kateissa. Tavarat löytyvät usein Tarmon kätköistä, kuitenkin aina ehjinä.
“Autettava voi joutua vielä pahempaan pulaan, kun Tarmo menee vähän auttamaan.”
Lisäksi Tarmo on erittäin auttavainen, vaikkei jokaisessa tilanteessa tarvittaisikaan apua.
”Autettava voi joutua vielä pahempaan pulaan, kun Tarmo menee vähän auttamaan”, Harjunpää hymähtää.
Harjunpään mukaan Tarmo ei ole vielä oivaltanut mahtavuuttaan, vaan jännittää välillä erikoisia asioita. Hädän hetkellä se saa kuitenkin tukea pienestä ja pippurisesta Tuumasta.
Tarmo tuli Harjunpäälle harrastuskoiraksi, josta hän yrittää tehdä hakukoiraa eksyneiden etsintään. Toisinaan Tarmo syttyy työntekoon ja tekee tällöin töitä tohkeissaan ja huvittavan tosissaan. Yleensä into kuitenkin laantuu yhtä nopeasti kuin on alkanutkin.
”Hyväntahtoinen hölmöhän se on, kuten Hessu Hopokin.”