
Oululaisen Viivi Välimäen olohuoneessa asustaa melkoinen eläinlauma: 18 gerbiiliä, neljä degua ja yksi duprasi. Pienehköt jyrsijät elävät olohuoneen hyllyssä, jonne mahtuu yhdeksän itse rakennettua terraariota.
”Käytännössä olohuone on eläinhuone. Sinne mahtuu eläinten lisäksi sohva”, Välimäki naurahtaa.
Ensimmäiset gerbiilit Välimäki sai vuonna 2004, mutta pikku hiljaa eläimiä alkoi kertyä. Muutama vuosi sitten Välimäki alkoi myös kasvattaa eläimiä lemmikeiksi omalla kasvattajanimellä.
”Ajatuksena oli lähinnä kasvattaa itselle lemmikiksi. Onhan se todella kiinnostavaa tarkkailla miten vaikka tietyt ominaisuudet periytyvät varsinkin kun sukupolvia alkaa olla useampi”, Välimäki kertoo.
Kaikki jyrsijät ovat tottuneet käsittelyyn ja Välimäki tarkistaa päivittäin, että ne voivat hyvin. Varsinaista seuraa laumassa elävät gerbiilit eivät kuitenkaan ihmiseltä kaipaa.
”Degut taas ovat sosiaalisempia ja oppivaisia. Ne osaavat esimerkiksi pyörähtää käskystä ympäri ja tulla nimeltä luokse.”
Laumadynamiikan ja eläinten sosiaalisten suhteiden seuraaminen on Välimäen mukaan antoisaa. Eläimet opettavat vastuuta, ja ne ovat rakkaita perheenjäseniä.
Jyrsijäharrastus on vienyt Välimäen mukaan myös yhdistystoimintaan. Hän on toiminut Oulun seudun jyrsijäharrastajien hallituksessa kahdeksan vuotta, ja tällä hetkellä vastuulla on myös sihteerinä ja verkkovastaavana toimiminen. Välimäki myös taittaa ja toimittaa yhdistyksen jäsenlehteä.
Yhdistystöiden lisäksi Välimäki tuomaroi jyrsijänäyttelyitä lemmikkiluokassa. Siinä arvioidaan eläinten hyvinvointia ja ominaisuuksia lemmikkinä.
”Yhdistyksen tavoitteena on edistää eläinten hyvinvointia, joten myös näyttelyissä palaute pyritään antamaan sitä kautta, miten eläimen hoitoa voisi parantaa. Niissä jaetaan usein myös erilaisia kunniakirjoja ja erityispalkintoja vaikkapa söpöistä silmistä.”
Gerbiilit elävät keskimäärin muutamia vuosia, joten eläinten kuolemia tuleekin väistämättä eteen usein. Lemmikin kuolema tai sairastuminen on aina yhtä ikävää, vaikka yksilöitä onkin paljon. Vuosien kokemus kuitenkin auttaa havaitsemaan, milloin eläimellä on edellytykset hyvään elämään ja milloin ei, Välimäki kertoo.