Yhtä asiaa suurin osa hiihtäjistä ei voi sietää – "Pahempi juttu kuin kävely hiotulla parketilla kumisaappaissa"

Suomen Ladun latuetiketissä on alle kymmenen kohtaa. Kysyimme kuntohiihtäjien edusmiehiltä, minkä nimenomaisen säännön rikkominen synnyttää jopa laturaivoksi kutsuttua käytöstä.

"Ladulla käveleminen koetaan netin hiihtokeskusteluissa ylivoimaisesti suurimmaksi ongelmaksi", sanoo Simo Pöyhönen, joka on yksi Paloheinän hiihtoladut FB-ryhmän neljästä ylläpitäjästä.

Hän tosin arvelee, että ladulla kävellään vähemmän kuin keskustelujen perusteella saattaisi ajatella. Monella hiihtäjällä on asiaan nollatoleranssi.

"Syynä ovat vaaratilanteet, sillä alamäessä nopeudet on kovia. Lisäksi ladulla kävely rikkoo latua, mikä puolestaan tekee hiihtämisestä hankalaa ja voi aiheuttaa välinerikkoja."

Vielä korkeampaan potenssiin ärtymys kohoaa, jos ladulla kulkee koiran kanssa.

"Tämä aiheuttaa monesti vääntöä, millä perusteella koirat ovat ladulla kiellettyjä. Tässä asiassa järjestyslaki on kuitenkin yksiselitteinen ja kieltää koirien viennin laduille edes kytkettyinä. Koiraladut ovat asia erikseen."

Suomen Ladun entinen toiminnanjohtaja, lähes legendaksi noussut Tuomo Jantunen allekirjoittaa Pöyhösen havainnon ladulla kävelemisen vaikutuksista hiihtäjien verenpaineeseen – ja yhtyy siihen itsekin.

"Olen kerran laskenut alamäessä pöpelikköön, kun väistin ladulla ollutta kävelijää."

Aiemmin hän tapasi herkästi ojentaa sanallisesti ladulla ilman suksia liikkuneita.

"Nykyään koetan välttää sitä, sillä vastaansa saa usein painokelvotonta tekstiä enkä viitsi sellaista kuunnella. Oikeutta ladulla kävelemiseen puolustetaan yleensä sillä, että latu on kuntopolku kesäisin."

Monet eivät Jantusen mukaan miellä luistelulatua laduksi lainkaan, joten ladulla kävelyyn liittyy toisinaan myös tietämättömyyttä.

Alhainen hiihtovauhti ei kuulemma hiihtoraivoa aiheuta, vaikka oman hiihtokunnon ja -taidon puute nostaa monien kynnystä lähteä ruuhkaisille laduille satojen tai tuhansien ihmisten joukkoon.

Ladut tehdään nykyään niin leveiksi, että nopeammat pääsevät vaivatta ohi. Latujen leventyminen päätti "Latua!"-huutojen aikakauden, joka lienee yhä monen takaraivossa.

Latukone vetää nykyään lähes kaikkialla omat väylät perinteiselle ja luistelutyylille, mikä on päättänyt eri tyylien välisen hiihtosodan. Kärhämät alkoivat 1980-luvulla, kun "Siitosen-potku" eli toispuolinen luistelu ja myöhemmin molemminpuolinen luisteluhiihto yleistyivät harrastajatasolla ja tekivät perinteisistä laduista muusia. Sotakirves on siis nykyään pääosin haudattu hankeen – mutta saattaa pilkistää sieltä, jos luistelija ei malta pysyä omalla kaistallaan.

Latukävelyn aiheuttamaa mielipahaa ei tyydyttävästi ole onnistuttu vieläkään ratkomaan monilla paikkakunnilla. Se ei ole ihme, sillä asiassa ovat sukset menneet ristiin kauan. Jantunen muistaa jo Tahko Pihkalan polttaneen 1950-luvulla proppunsa asiasta säännöllisesti.

"Pihkala piti sitä synneistä suurimpana ja oli hänen mielestään verrattavissa piereskelyyn saunassa. Hänen mielestään se oli pahempi juttu kuin kävely hiotulla parketilla kumisaappaissa."

Lue lisää:

Peloton kettu kiusaa hiihtoniiloja suositulla ulkoilualueella – ”Hiihtoliivi lähti, kun silmä vältti”

Vilma Nissisellä on etelän identiteetti, mutta hän on myös kainuulainen: "Helsingissä ei osata ajatella, että täällä voi olla aika ahtaalla siitä, että maksat kaksi euroa litrasta bensaa ja ajat 200 kilometriä päivässä"

Missä koiran kanssa pääsee ladulle hiihtämään? – Tietoja koko maan koirahiihtoladuista on koottu yhteen Lipas-tietokantaan