Kun piuhasta ei tule sähköä, kaikki pysähtyy

Vertailimme 1980-luvun alkuvuosina kesämökkien ominaisuuksia parhaan kaverini kanssa. Heillä oli ranta lähellä ja vesi kirkasta. Mutta isovanhempieni mökillä oli ylivertainen ominaisuus. Sähköt.

Toki oli ulkohuussi ja kantovesi. Pyykit pestiin saunalla ja tiskivesi lämmitettiin saunan padassa, mutta sähköt tekivät yksinkertaisesta mökistä modernin skandinaavisen huvilan. Kiitos sähkön tuvan nurkassa oli matkatelevisio, josta näkyi yksi kanava hyvin ja toinen auttavasti, kunhan joku käänteli antennia sopiviin suuntiin.

Sähkökatkoja oli silloin tällöin ja ukkosella. Silloin kiiruhdettiin isoäidin käskystä Nissanin takapenkille, missä luettiin taskulampun valossa sarjakuvia ja laskettiin salamoinnin ja jyrähdysten väliin jäävää aikaa.

Viime viikolla ajoin mökille kirjoitustöihin. Perillä sähköt olivat pois.

Avasin kannettavan tietokoneen, akkua jäljellä seitsemän prosenttia. Tekstitiedosto, jota piti käsitellä, olisi sähköpostissa, jonka käyttö vaati nettiyhteyden. Sähkökatkon vuoksi verkkoa ei ollut saatavilla.

Keksin, että puhelimen kauttahan se varmaankin onnistuu. Sen näyttö ilmoitti jäljellä olevan kolme prosenttia. Pitäisi ehkä ajaa lähimmälle huoltamolle tai kirkonkylän kirjastolle lataamaan akkuja. Avasin auton oven. Akku punaisella, viisi prosenttia, kymmenen kilometriä.

Olin juuri vaihtanut täyssähköautoon. Päätökseen vaikutti merkittävästi se, että voisin ladata autoa säännöllisesti mökillä. En ollut katunut valintaa ennen tätä, päinvastoin se oli tuonut elämään uusia työpisteitä. Olen aina kirjoittanut mielelläni junassa, terveyskeskuksen odotushuoneessa tai lentokoneessa, kaikkialla missä ei ole muuta tekemistä. Niin on syntynyt useita romaaneja ja lukemattomia kolumneja.

Nyt voin lyödä auton piuhaan siellä missä on vapaata: marketin parkkihallissa, päijäthämäläisellä juna-asemalla, Helsingin keskustan parkkipaikalla.

Mutta kun piuhasta ei tule sähköä, kaikki pysähtyy.

Laitoin takkaan tulet ja etsin kynän ja paperia. Koetin muistaa, miten kynällä kirjoitetaan. Jotenkin sitä pyöritetään paperilla, toimenpiteestä syntyy kirjaimia, joista syntyy sanoja. Nämä sanat ja tämä teksti alkoivat syntyä.

Mietin, että vielä hetki sitten prosentit liittyivät alkoholiin ja verokorttiin. Nyt niiden määrä liittyy olennaisesti siihen millä tavoin on yhteydessä maailmaan ja töihinsä. Mihin voi liikkua, sulavatko ruoat jääkaappiin ja jäätyykö vesi ulkoporealtaaseen. Suuret ovat huolet nykyihmisellä.

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija, joka viettää paljon aikaa maalla Orimattilassa.