Miksi lapset ja perheet eivät kelpaa enää mainoksiin? Jos lapsia halutaan, heistä pitää puhua kauniisti ja kannustavasti

Kuka muistaa ajan, jolloin tv-kanavat ja elokuvateatterit mainostivat perhe-elokuvia? Samoihin aikoihin oli kunniassaan myös perheillan käsite. Perheautoihin liittyi niin paljon myönteisiä merkityksiä, että tilavia ja turvallisia autoja markkinoitiin tällä määritteellä. Jopa perhelomia tohdittiin vielä 1980-luvulla pitää niin mukavina, että markkinoinnin ammattilaiset edistivät matkailua vanhempien ja lasten yhteisillä elämyksillä.

Missä nämä mainokset ovat nyt? Minne perhe on kadonnut tavoiteltavien ja myönteisten asioiden joukosta?

Myös journalismissa ja viihdeteollisuudessa lapset työnnetään helposti marginaaliin ja pahimmillaan uran, harrastusten ja itsensä toteuttamisen esteiksi.

Nuorten aikuisten elämää koskevissa sisällöissä painottuvat fyysinen ja henkinen väsyminen, työelämän vaikeudet ja ihmissuhdeongelmat. Lapsiperheiden arjesta annetaan hyvin helposti liian lohduton kuva.

Koettuja ongelmia ei ole syytä vähätellä, mutta voisiko perheen perustaminen olla silti mahdollista? Pitäisikö huomata, kuinka paljon myönteistä perhe-elämään liittyy? Lapset ja lapsenlapset tuovat paitsi iloa myös merkitystä elämään. Heidän onnessaan on myös vanhempien suurin onni.

Jos tätä asiaa ei huomata eikä arvosteta, niin mitä sitten?

On tietysti aivan päivän selvää, ettei lapsiperheiden elämä ole pelkkää juhlaa. Ei se ole sitä ollut koskaan ennenkään. Itse asiassa se saattaa kuitenkin olla helpompaa kuin koskaan aiemmin, vaikka yhteiskunnallinen leikkauskeskustelu ei tätä mielikuvaa nyt vahvista.

Kun alhaisen syntyvyyden aiheuttamaan ongelmaan on viimein toden teolla havahduttu, se tarkoittaa perheiden aseman nostamista muiden eturyhmien edelle. Tämä maksaa ja on muilta pois, mutta se hinta on maksettava. Se ei välttämättä ole myöskään kovin paljon. Jos perheet voivat paremmin, koko Suomi voi paremmin.

Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen voisi olla nykyistäkin helpompaa ja perhevapaiden pituutta on syytä puolustaa viimeiseen asti. Lapsettomuushoitoja on pystyttävä kehittämään ja adoptiomahdollisuuksia helpotettava.

Myös koulukiusaamisen torjunta ja turvalliset kadut myös metropolissa ovat politiikkaa, jolla nuorten aikuisten uskoa perheen perustamiseen voitaisiin konkreettisesti tukea.

Lapsiperheiden taloudellinen tukeminen on tärkeää, mutta se ei ehkä sittenkään ole olennaisinta. Tärkeintä olisi puhua lapsista ja perheistä kannustavammin ja kauniimmin. Tämä ei vaadi minkäänlaisia imeliä kampanjoita tai yliampuvaa kuorrutusta. Pelkkä totuus voisi nyt riittää.

Kun perhe-elämä kuitenkin on pääsääntöisesti mukavaa ja antoisaa, siitä kannattaa myös tässä valossa kertoa. Myös kaikkien nuorten perheiden elämästä on syytä iloita ja heitä siinä mahdollisuuksien mukaan arvostaa ja jopa tukea.

Jotain olisi jo saavutettu, jos perhepizza saisi takaisin osan alkuperäisestä merkityksestään.

Tällä hetkellä sekin on symboli aivan jollekin muulle.

Kolumnin kirjoittaja on MT:n päätoimittaja.