Tanskalainen Sören Ziebe on toiminut kotimaassaan uranuurtajana hedelmällisyyskeskustelun ja hedelmöityshoitojen puolestapuhujana. Kuva: Jarno Mela
Vanhemmat ja valtio toivovat lisää lapsia, mutta suomalaisia syntyy vähemmän kuin nälkävuosina
Syntyvyys on laskenut Suomessa historian synkimpiä vuosia matalammaksi. Monia asiaan vaikuttavia seikkoja tunnetaan, mutta toiveet syntyvyyden kasvusta ladataan yksinkertaisiin keinoihin.Tilaajalle
Leluille on Suomessa tulevaisuudessa yhä vähemmän käyttöä, jos kehityskulku jatkuu samanlaisena. Kuva: Jarkko SirkiäLapsia syntyy liian vähän.
Tätä johtopäätöstä on kuultu viime vuosina tiuhaan virkamiesten, poliitikkojen ja väestötieteilijöiden suusta.
Tilastot tukevat analyysiä ainakin niiltä osin, että lapsia todellakin syntyy nyt vähemmän kuin vuosikausiin.
Vuonna 2022 syntyneitä oli vajaat 45 000. Tuo luku alitettiin viimeksi vuonna 1868.
Se tunnettiin suurena nälkävuotena. Vuoteen huipentui pari vuotta kestänyt kato ja nälänhätä, jonka aikana kuoli jopa noin kahdeksan prosenttia Suomen väestöstä.
Tuolloin Suomen väkiluku oli alle kaksi miljoonaa. Poikkeusoloissa kokonaishedelmällisyysluku tippui historiallisen alas. Laskennallisesti naiset saivat elämänsä aikana tuolloin 3,4 lasta.
Vuonna 2022 kokonaishedelmällisyysluku on 1,32, ja viime vuoden ennakkoluku vielä tätäkin alempi.
Kokonaishedelmällisyysluvun vertailu ei kerro kaikkea. Aiemmin lapsia paitsi syntyi mutta myös kuoli enemmän.
Reilusti alle kahden jäävä kokonaishedelmällisyysluku kuitenkin vääjäämättä tarkoittaa, että ilman nettomaahanmuuttoa väestö vähenee. Jokainen syntyvä ikäluokka on pienempi kuin heidän vanhempiensa ikäluokka.
Valtion näkökulmasta laskeva syntyvyys on taloudellinen ongelma.
Pohjoismaisen hyvinvointivaltion rakenne perustuu siihen, että työikäiset kustantavat sekä lasten koulutuksen ja terveydenhuollon että työuransa jo päättäneiden eläkkeet.
Yhtälö ei toimi, kun työtä tekevät ikäluokat ovat merkittävästi hoivattavia ikäluokkia pienempiä. Laskeva syntyvyys tarkoittaa myös tulevaisuudessa työvoimapulaa.
Suomi ei ole ongelman kanssa yksin. Syntyvyys on laskussa käytännössä koko maailmassa.
Koko maailman hedelmällisyysluku on noin 2,3. Vilkkaimman väestönkasvun maissa Afrikassa luku on jopa yli kuuden, mutta niissäkin trendi on kääntynyt laskevaksi viimeistään 2000-luvun taitteessa.
Etenkin vanhoissa teollisuusmaissa kansan harmaantuminen on jaettu huoli.
Viime syksynä Suomessa vieraili lääkeyhtiö Ferringin kutsumana kaksi syntyvyyden asiantuntijaa, ranskalainen professori Samir Hamamah ja tanskalainen professori Sören Ziebe.
He olivat kertomassa omien maidensa suunnitelmista syntyvyyden nostamiseksi. Aihe on pöydällä myös Suomessa. Hallitusohjelmassa lupaillaan selontekoa, jossa etsitään keinoja syntyvyyden kasvuun.
Lasten hankkiminen on arka puheenaihe. Hyväntahtoiseksikin tarkoitettu keskustelu kääntyy helposti suuntaan, jossa se ainakin kuulostaa siltä, että nuoria aikuisia ja varsinkin naisia syyllistetään lapsettomuudesta.
Vaari-iässä olevat professorit asettelivatkin sanojaan tarkkaan aiheesta puhuessaan.
Matala syntyvyys ei ole vain yhteiskunnallinen, vaan usein myös yksityinen ongelma, professorit muistuttavat.
Lapsettomuus on monille ihmisille ja pariskunnille tragedia, joka särkee unelmia ja liittoja.
”Minun elämänlaatuni olisi paljon huonompi ilman lapsiani”, Ziebe sanoo.
”Uskon, että myös lasteni elämänlaatu on huonompi, jos he eivät saa lapsia. Minun ja vaimoni elämänlaatu on ainakin huonompi ilman lapsenlapsia.”
Politiikantekijöillä ja tutkijoilla onkin yksi tilasto, joka tekee ihmisten yksityiselämään tunkeutuvasta syntyvyyskeskustelusta suotavampaa: perheet saavat lapsia vähemmän kuin toivoisivat.
Suomalaisten toivoma lapsimäärä on laskenut, mutta ei läheskään niin jyrkästi kuin syntyvys. Kuva: Jarkko SirkiäVäestöliiton vuonna 2022 julkaisema perhebarometrin mukaan suomalaisten keskimääräinen ihanne lasten määrästä on kaksi. Tarkalleen kahta lasta toivoo noin puolet kaikista suomalaisista. Noin kolmaosa toivoo useampaa lasta, hieman alle viidennes ei tahdo lapsia ollenkaan.
Sitä, miksi toteutunut lapsiluku jää niin kauas toivotusta, ei täysin tiedetä. Joitain tekijöitä kuitenkin tunnetaan.
Ensisynnyttäjien keski-ikä nousee jatkuvasti. Yhtenä selityksenä lapsiluvun jäämisessä alle toiveen on se, että lapsia ei ehditä hankkimaan toivottua määrää ennen hedelmällisyysikkunan sulkeutumista.
Naisten nousevalla koulutustasolla on tunnetusti vahva korrelaatio laskevan syntyvyyden kanssa. Tätä vaikutusta on pyritty kompensoimaan valtion perheturvalla, kuten päivähoidolla. Tarkoitus on mahdollistaa sekä perheen että uran toteuttaminen.
Suomessa syntyvyys pysyikin pitkään suhteellisen korkealla naisten korkeasta työllisyys- ja koulutusasteesta huolimatta.
Väestöliiton kyselyn perusteella suurin syy lasten hankkimisen lykkäämiseen on se, että ajankohtaa ei pidetä sopivana. Syynä voi olla myös se, ettei sopivaa kumppania löydy.
Samir Hamamah johtaa Ranskassa valtakunnallista ohjelmaa, jolla pyritään lisäämään syntyvyyden kasvua. Hän esitteli ohjelman politiikkasuosituksia Helsingissä viime lokakuussa. Kuva: Jarno MelaMitä valtio sitten voisi asialle tehdä?
Hamamahin ja Zieben ehdotukset tuntuvat melko vaatimattomilta. Osin tämä johtuu siitä, että syntyvyyteen vaikuttavia toimia on länsimaissa jo pitkään tehty.
Suomen nykyinenkin perheturvan taso ylittää selvästi sen tason, jonka on päätelty vaikuttavan syntyvyyteen.
Myös etenkin äideille ja lapsille tarjottava terveydenhoito ja esimerkiksi päivähoitomahdollisuudet vaikuttavat kannustavan lastensaantiin. Joistain vaikeuksista huolimatta nämäkin Suomessa kuitenkin toteutuvat.
Professorit puhuivatkin lapsiystävällisemmästä kulttuurista: Siitä, että vanhempien ikäluokkien tulisi muistaa useammin sanoa lapsilleen, miten onnelliseksi he vanhempansa tekevät. Siitä, että lasten saamisesta puhuttaisiin enemmän mahdollisuutena kuin uhkana.
”Nykyisin seksivalistus kouluissa keskittyy lähes ainoastaan siihen, miten vältytään vahinkoraskauksilta”, Hamamah toteaa.
”Se on tietenkin tärkeää, mutta siitä syntyy helposti kuva, että raskaaksi tuleminen on todella helppoa. Näin ei kuitenkaan ole. Ihminen on luonnostaan suhteellisen heikosti lisääntyvä eläin.”
Hamamah toivookin, että seksivalistuksessa puhuttaisiin myös siitä, mitä lasten saaminen vaatii, jos niitä tahtoo.
Keinoja syntyvyyden nousuun etsitään kaikkialla teollisuusmaissa. Suomen tilanne on kuitenkin vielä useita verrokkimaita, kuten Ruotsia, Tanskaa ja Ranskaa heikompi. Kuva: Jarkko SirkiäSitten ovat vielä lääketieteelliset keinot. Sosiaalisten tekijöiden lisäksi syntyvyys laskee myös siksi, että ihmisten hedelmällisyys on aiempaa heikompaa.
Tähän voivat vaikuttaa elintavat, kuten ylipaino, tupakointi ja alkoholin käyttö sekä erilaiset kemikaalikertymät.
Muun muassa monet kosmetiikkatuotteet sisältävät aineita, joiden yhteys heikentyvään hedelmällisyyteen tunnetaan. Tällaisilla aineilla esimerkiksi huulipunat kestävät paremmin paikoillaan.
Hamamah tahtoisi tällaisiin tuotteisiin tarran, joka varoittaa niiden mahdollisista haittavaikutuksista.
”Niiden käyttäminen on tietenkin oma valinta, mutta näistä vaikutuksista olisi hyvä olla tietoinen.”
Laskeneesta hedelmällisyydestä kärsiviä ihmisiä voitaisiin auttaa investoimalla hedelmöityshoitoihin. Nykyään ongelmana ovat hoitojen pitkät jonot. Niihin pääseminen on hankalaa ja vaivalloista. Jotkut joutuvat odottamaan niin pitkään, että hedelmällisyysikkuna sulkeutuu jonotuksen aikana.
”Nykyisin seksivalistus kouluissa keskittyy lähes ainoastaan siihen, miten vältytään vahinkoraskauksilta.”
Ainakin periaatteessa hedelmöityshoitoihin satsaaminen olisi valtiolle kannattavaa.
Julkisen puolen hoidot eivät ole niin kalliita kuin uskotaan. Zieben mukaan hedelmöityshoidot eivät maksa yhteiskunnalle murtuneen käden kipsaamista enempää.
Laskelmien mukaan hedelmöityshoitojen avulla syntyvät lapset maksavat hoitojen kulut kahdeksan ja puolikertaisesti takaisin yhteiskunnalle. Lisäksi lapsitoiveen täyttyminen parantaa vanhempien elämänlaatua ja työkykyä.
Tanskassa päätettiin vuoden alussa lisätä hedelmöityshoitojen pituus kolmesta syklistä kuuteen. Se lisää Zieben mukaan hoitoa saavien mahdollisuutta saada lapsi noin 66 prosentista runsaaseen 80 prosenttiin.
Lisäksi tarkoitus on alkaa tukea hedelmöityshoitoja myös toista lasta yrittäville pariskunnille. Suomessa toisen lapsen hankkiminen julkisten hedelmöityshoitojen avulla on mahdollista jo nyt.
Kaikki eivät hedelmällisyyshoidoistakaan silti hyödy. Prosenttilukuun on laskettu mukaan ne hoitoon hakeutuvat, jotka on valittu tutkinnan perusteella hoitoihin.
Silti jo nyt noin 12 prosenttia Tanskassa syntyvistä lapsista syntyy hedelmöityshoitojen avulla.
Pelkästään hoitosyklien määrän lisääminen tarkoittaisi periaatteessa runsasta tuhatta lasta lisää. Tämä on hieman epävarmaa, sillä toista lasta koskevien hoitojen syntyvyysvaikutus riippuu onnistumisprosentin lisäksi siitä, kuinka moni perhe hakeutuu hoitoihin uudelleen.
Vastaavia hankkeita suunnitellaan muuallakin. Ranskassa kansallista syntyvyysohjelmaa johtava Hamamah jopa pohtii, voisiko yhteiskunta taata nuorille aikuisille mahdollisuuden pakastaa sukusolujaan siihen asti, kun aika perheen perustamiselle on otollinen.
Hedelmöityshoidoissa on silti kyse eräänlaisesta purukumiratkaisusta, jossa hoidetaan oiretta.
Hedelmöityshoitoja tarvittaisiin vähemmän, jos perheitä perustettaisiin aiemmin. Eri syistä lastensaantia kuitenkin lykätään. Sekä Suomen väestöliitto että vierailleet professorit pitävätkin tärkeänä hedelmällisyystietoisuuden lisäämistä.
Toiveita erilaisten kampanjoiden vaikutuksesta on. Esimerkiksi koulun seksivalistuksen yhteydessä käytävä keskustelu hedelmällisyydestä olisi yhteiskunnalle myös halpa keino syntyvyyden nostamiseksi.
Valistaminen ei kuitenkaan enää auta niitä perheitä, jotka toivovat vielä ainakin yhtä lasta, mutta eivät yrittämisestä huolimatta saa sitä ilman lääketieteellistä apua.
- Osaston luetuimmat
