Ensimmäisen lapsen saamista lykättiin laman aikana, kertoo tutkija Venla Berg Väestöliitosta. Kuva: Jarno Mela
Suomen syntyvyys saatiin kesken 1990-luvun laman hämmästyttävään nousuun yksinkertaisin keinoin
Valtion keinot syntyvyyden nostamiseksi ovat Suomessa vähäiset. Lapsen hankkimisen ajankohtaan voi kuitenkin vaikuttaa politiikkatoimin.
1990-luvun laman aikana syntyvyys lähti nousuun, kun toisen ja kolmannen lapsen saamista aikaistettiin. Kuvituskuva. Kuva: Sanne Katainen1990-luvun laman kourissa Suomi oli erikoisessa tilanteessa. Yleensä taloudellisesti haastavat ja muuten epävarmat ajat heijastuvat nopeasti laskevaan syntyvyyteen, mutta Suomessa syntyvyys vaikutti lama-aikana jopa hieman nousevan.
”Etenkin toisen ja kolmannen lapsen hankkimista aikaistettiin laman aikana. Ne, jotka olivat jo aloittaneet perheellistymisen, kokivat sen ajan hyväksi hetkeksi hankkia lisää lapsia”, Väestöliiton väestöntutkimuslaitoksen johtava tutkija Venla Berg kertoo.
”Sen sijaan ensimmäisen lapsen hankkimista lykättiin.”
Suomen perhepolitiikkaa oli juuri ennen lamaa kehitetty vauhdilla. Päivähoitojärjestelmää ja sille maaseudun vaihtoehdoksi esitettyä kotihoidon tukea oli edistetty ja perheille maksettavia tukia nostettu.
”Suomen perhetukijärjestelmä oli juuri luotu, ja ihmisillä oli sellainen tunne, että tämä on hyvä ja turvallinen maa hankkia lapsia, vaikka talous sillä hetkellä olikin lamassa”, Berg kertoo.
Syntyvyys ja kokonaishedelmällisyys olivatkin lähteneet nousuun jo vuodesta 1988 alkaen. Laman aikana syntyvyys kuitenkin nousi entisestään.
Vuodesta 1996 alkaen syntyvyys kuitenkin kääntyi jälleen laskuun. Samaan aikaan Suomen talous alkoi elpyä ja perhetukiakin oli taas leikattu.
”Ihmisillä oli sellainen tunne, että tämä on hyvä ja turvallinen maa hankkia lapsia, vaikka talous sillä hetkellä olikin lamassa.”
Syntyvyys on kääntynyt kaikkialla maailmassa rajuun laskuun yhteiskuntien kehittyessä ja naisten palkkatyön yleistyessä. Suomessa tämä hetki iski pian sotien ja suurten ikäluokkien syntymisen jälkeen.
”Naiset menivät sankoin joukoin töihin ja maatalousyhteiskunnasta siirryttiin kaupungistuneempaan yhteiskuntaan. 1980-luvun alusta alettiin etsiä tapoja yhdistää perheen perustaminen ja töissäkäynti”, Berg kertoo.
Toimivimmiksi keinoiksi osoittautuivat suuret perhepoliittiset ohjelmat, kuten perhevapaat ja hoitovapaat sekä subjektiivinen päivähoito. Näillä toimilla saatiin Pohjoismaissa aikaan syntyvyyden menestystarina, jossa oli korkea syntyvyys ja korkea naisten töissäkäymisaste.
”Se on maailman mittakaavassa hyvin harvinainen yhtälö.”
Esimerkiksi Etelä-Euroopassa ja Aasian teollistuneissa maissa vastaavia järjestelmiä ei ole. Siellä naisten on käytännössä valittava työelämän ja perheen väliltä ja syntyvyys on pitkään ollut Suomeenkin verrattuna todella matalaa.
”Peruskuvio on se, että suurilla panostuksilla voidaan parantaa syntyvyyttä silloin, kun perheturvan lähtötaso on matala. Kun perheturva taas on ennestään yhtä korkealla kuin Suomessa, on suurillakaan uusilla panostuksilla vaikeaa vaikuttaa syntyvyyteen”, Berg kertoo.
Nyt syntyvyys on Suomessakin laskenut Etelä-Euroopan maiden tasolle.
Varsinkin kokonaislapsilukuun vaikuttaminen on osoittautunut vaikeaksi. Sen sijaan kohdistetuilla ja suorilla taloudellisilla kannustimilla on havaittu olevan 1990-luvun lama-ajan ilmiön kaltaisesti vaikutusta lasten hankkimisajankohtaan.
Tällaisia oli Suomessa käytössä esimerkiksi sotien jälkeen, jolloin nuorille perheille myönnettiin edullisia perheenperustamislainoja. Lainan takaisinmaksuosuus pieneni aina, jos perheeseen syntyi uusi lapsi.
Saman kannustimen keppiversiona Suomessa on ollut käytössä myös vanhanpojan ja -piian verot, joita naimattomat ja lapsettomat henkilöt joutuivat maksamaan.
Nykymaailmaan ajatus naimattomien verosta sopii huonosti. Erityisesti nuorille perheille suunnattu korotettu perheavustus ei silti välttämättä olisi huono idea. Työuransa alussa olevien nuorten aikuisten tulotaso on muita matalampi, ja sekin voi olla yksi syy lykätä lapsia. Pahimmillaan lykkäys jatkuu niin pitkään, ettei haluttua lapsimäärää enää saada.
”Yksi sukupolvi on jo elänyt tämän matalan syntyvyyden vaiheen. Nyt ajoituskannustimella saattaisi olla vaikutusta lopulliseenkin lapsilukuun, sillä jos lasten hankkimista ei aikaisteta, niitä jää kokonaan syntymättä”, Berg pohtii.
Esimerkiksi työttömyyden tuoma katko uraan ei välttämättä ole huono hetki kasvattaa perhettä, kunhan taloudellista turvaa on riittävästi. Näin juuri vaikuttaa käyneen 1990-luvulla, joskin vain jo aiemmin lapsia saaneiden kohdalla.
Eräänlainen toisinto lama-ajan syntyvyysnoususta nähtiin myös koronapandemian alussa. Tuo nousu jäi tosin hyvin lyhyeksi.
- Osaston luetuimmat
