

Ennen synnytystään Johanna Joensuu on unelmoinut joka kerta vesisynnytyksestä. Veden kosketus lievittää kipua. Vesi kannattelee.
Haave vesisynnytyksestä on varmasti monen naisen toive, hän uskoo. Vedessä on universaalia voimaa.
Kuusi lasta maailmaan saattanut äiti on kuitenkin sairaalaan astuessaan hyväksynyt realiteetit. Supistukset ovat polttavan kovia. Hän tarvitsee lääkkeellistä kivunlievitystä.
”Olen mennyt vähän takki auki sinne ja hyväksynyt, että synnytystä ei voi hallita. Olen vain toivonut, että isompaa vahinkoa ei sattuisi. Hyvillä puudutuksilla vauva on saatu aina maailmaan”, Joensuu sanoo.

Äitiyden rinnalla perholaissyntyinen, nykyisin Tampereelle juurtunut Johanna Joensuu on raivannut itselleen urapolkua. Hänen väitteli Helsingin lääketieteellisessä tiedekunnassa syyskuun lopussa synnytyskokemukseen vaikuttavista tekijöistä ja sen yhteydestä syntyvyyteen. Aineisto kerättiin HUS-alueella synnyttäneiden synnytyskokemuksia vuosina 2012–2018.
Tutkimuksesta ilmeni, että huono synnytyskokemus vähentää syntyvyyttä. Synnytyskokemukset ovat hieman heikentyneet HUS-alueella.
Vaikka tulokset näyttävät aavistuksen kielteisiltä, Joensuu korostaa, että valtaosa synnyttäjistä on tyytyväisiä synnytykseensä.
”Synnytys on kaunis tapahtuma, josta versoaa uutta elämää. Se on elämän hienoimpia hetkiä ja on lähtökohtaisesti aina positiivinen tapahtuma, ellei tapahdu jotain ikävää”, hän toteaa.
”Olen mennyt vähän takki auki sinne ja hyväksynyt, että synnytystä ei voi hallita.”

Suomessa yhdeksän kymmenestä ensisynnyttäjästä ja uudelleensynnyttäjistä 96 prosenttia arvioivat synnytyskokemuksensa myönteiseksi. Luottamus itseen sekä synnyttäjänä että äitinä kasvavat.
Tutkimuksen mukaan kielteiset kokemukset lisääntyivät tarkastelujaksolla eniten isoissa yksiköissä kuin pienissä yksiköissä. Toisin sanoen negatiivisissa synnytyskokemuksissa oli eniten kasvua kaupunkien isoissa sairaaloissa verrattuna maaseutualueiden sairaaloihin.
Joensuun mielestä tulosta ei voi yleistää niin, että maaseutusairaaloissa synnytys koettaisiin mieluisammaksi kuin kaupunkien sairaaloissa.
Esimerkiksi Lohjalla hoidetaan riskittömät raskaudet. Sen sijaan riskiraskauksien synnyttäjät ohjataan Helsingin Naistenklinikalle. Riskiraskauksien jälkeisiin synnytyksiin liittyy kohonnut riski synnytyskomplikaatioihin, jolloin myös kokemus uuden elämän alkamisesta voidaan kokea kielteisenä, hän muistuttaa.
Lohjan synnytyssairaalan viestintä on tehnyt Joensuuhun kuitenkin positiivisen vaikutuksen. Kätilöt luovat myönteisen tunnelman synnyttäjälle jo ennakkoon tunnelmallisilla ja informatiivisilla somejulkaisuillaan.
Vastaavaa viestintää tehdään myös muiden synnytyssairaalojen some-kanavilla.
”Joskus tehokas kivunlievitys voi auttaa rentoutumisessa ja siten edistää synnytyksen etenemistä.”

Joensuu arvioi, että heikentyneiden synnytyskokemusten takana vaikuttavat muun muassa synnytysvalmennusten ja tutustumiskäyntien karsiminen. Ne ovat monin paikoin siirtyneet digitaalisiksi.
Vaikka synnytyspalveluiden, kuten sairaaloiden karsiminen tarkoittaa monelle pidempiä välimatkoja, se ei ole Joensuun mielestä pelkästään huono asia.
”Yliopistosairaaloiden lääkäreillä ja kätilöillä on paremmat valmiudet toimia hätätilanteissa kuin keskussairaaloiden henkilökunnalla”, Joensuu huomauttaa.
Kotisynnytystä hän pitää äärimmäisen huolestuttavana. Kotisynnytyksessä on suurempi äiti- ja lapsikuolleisuus kuin sairaalassa synnyttäneillä. Hän itse on synnyttänyt kaikki kuusi lastaan Tampereen yliopistollisessa sairaalassa TAYS:ssa.
Ikävä synnytystapahtuma voi poikia synnytyspelkoa. Joensuu sanoo, että pelkoon on onneksi saatavissa erinomaista tukea synnytyssairaalasta ja neuvolasta.
Ikävä synnytyskokemus voi vaikuttaa myös riskiin sairastua masennukseen ja postraumaattiseen stressihäiriöön. Vaikutusta on myös vuorovaikutussuhteen kehittymiseen äidin ja vauvan välillä sekä parisuhteen hyvinvointiin.
”Aiemman tutkimuksen mukaan synnytys on fyysinen tapahtuma, jolla on vaikutusta naisen seksuaalisuuteen. On havaittu, että huonosta synnytyksestä voi jäädä kauhukokemus seksin suhteen ja siitä seuraava ahdistus vaikuttaa tietysti myös parisuhteeseen.”
Tutkimuksesta paljastui, että huono synnytyskokemus pidensi ensimmäisen ja toisen lapsen syntymien etäisyyttä 1,4 vuodella verrattuna niihin, joiden synnytyskokemus oli myönteinen. Tämä johtui siitä, että ensimmäisen lapsen huonosta synnytyksestä jäi pelkoa, mikä viivästytti toisen lapsen saamista.
”Ensisynnyttäjät ovat nykyään noin 30-vuotiaita. Kun huono synnytyskokemus pidentää seuraavan lapsen saamista, niin totta kai tällä on vaikutusta myös hedelmällisyyteen. Yhä useampi käy hedelmöityshoidoissa, ja mitä myöhemmin niihin hakeutuu, sitä epätodennäköisempää on hedelmöittyminen ja lapsen saaminen.”

Johanna Joensuu oli 20-vuotias tullessaan äidiksi. Äitiys kasvatti hänestä aikuisen.
Vaikka äitiyttä on takana jo 17-vuotta, hän ei lakkaa ihmettelemästä lasten läsnäolon taitoa ja välittömyyttä.
Vanhemmuudesta haaveilevaa ja synnytystä miettivää hän kannustaa olemaan avoimin mielin synnytykselle.
”Jos synnytys on hyvin pitkä ja kivulias, se koetaan kielteisempänä. Joskus tehokas kivunlievitys voi auttaa rentoutumisessa ja siten edistää synnytyksen etenemistä. Synnytys on kuitenkin pääsääntöisesti hyvä kokemus ja siitä selviää.”
Tämä juttu on osa Maaseudun Tulevaisuuden Tilaajan toive- sarjaa, jossa käsitellään lukijoille merkityksellisiä aiheita.
Juttua korjattu 27.10. klo 14:35: Jutussa oli virheellinen tieto, että huono synnytyskokemus pidensi ensimmäisen ja toisen lapsen synnyttämistä 1,4 vuodella verrattuna niihin, joiden synnytyskokemus oli positiivinen. Huono synnytyskokemus pidensi todellisuudessa ensimmäisen ja toisen lapsen syntymien aikaväliä, sillä huonosta synnytyskokemuksesta seurasi synnytyspelkoa.
Syntynyt vuonna 1986 Perhossa Keski-Pohjanmaalla.
Tarkasteli väitöskirjassaan HUS-alueella synnyttäneiden synnytyskokemuksia vuosina 2012–2018.
Asuu Tampereella aviomiehensä ja kuuden lapsensa kanssa, joista nuorin on 4- ja vanhin 17-vuotias.
Opiskellut pääaineenaan tilastotiedettä (FM) ja sivuaineenaan kansanterveystiedettä. Filosofian maisteri. Väitteli Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta Terveydenhuollon tuotantotalouden oppialalta filosofian tohtoriksi.
Harrastukset: Kestävyysjuoksu, kahvakuula, padel, hiihto ja retkiluistelu. ”Liikunta on tapani olla elossa, pitää mieli virkeänä ja tasapainoisena.”
Elämän motto: Ihmisessä on paljon enemmän voimaa kuin hän itse voi uskoa.