Lennokit
Lennokkiurheilu on ilmailun monipuolisin laji, jossa voi
kilpailla aina MM-tasolla saakka.
Tyypillinen harrastaja
on noin 30-vuotias mies
pääkaupunkiseudulta.
Suomessa on arviolta 20 000 lennokkiharrastajaa. Alan
yhdistyksiä on noin 50. Kattojärjestöinä toimivat Ilmailuliitto, seurakunnat ja 4H-yhdistykset.
Laji rantautui Suomeen 1900-luvun vaihteessa. Aluksi lennätettiin liidokkeja,
myöhemmin vuoltiin lentokoneita muistuttavia malleja.
Sotien aikana tarvittiin
tunnistajia eri konetyypeille,
jotta vältettäisiin omien
koneiden ampuminen.
Saksa ja Ranska ovat
lennokkiharrastuksen
aktiivimaita.
Vapaasti lentävät lennokit ovat kisoissa suosituimpia.
Kilpailujen keskeinen tavoite on lennon kestoaika. Vapaasti lentävät lennokit voidaan jakaa voimanlähteen mukaan
liidokkeihin, kumimoottorilennokkeihin ja polttomoottorilennokkeihin. Lajissa ei pidä
vain osata tehdä ja säätää
lennokkiansa vaan myös
tunnistaa nousevat ilmavirtaukset parhaan
lentohetken määrittämiseksi. Kilpailijoilta vaaditaan
myös hyvää kuntoa.
Radio-ohjattua lennokkia
voidaan ohjata kuin oikeaa
konetta. Lajikirjo radio-ohjattavissa on hyvin laaja
liidokeista moottorikoneisiin, helikoptereihin ja mallikoneisiin saakka.
Sähkölennokit ja teknologian kehittyminen ovat tuoneet lajin useamman ulottuville.
Aiemmin koneet tehtiin
hauraasta balsapuusta,
nykyään EPP:stä ja
hiilikuidusta, jotka kestävät
kovempaa käsittelyä.
Lähde: Suomen Ilmailuliitto,
lajipäällikkö Jari Lehti
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
