Anna Elina Isoaro ja Mira Mallius: Kaksi tätiä nimeltä Veera. 40 sivua. WSOY. Kuva: Mira Mallius / WSOY
Lapsettomien tätien erilaisia elämäntyylejä esittelevä Finlandia-ehdokas laajentaa perhekäsitystä rennosti ja ikätasoisesti
Lastenkirjauutuus Kaksi tätiä nimeltä Veera esittelee raikkaasti vapaaehtoista ja tahatonta lapsettomuutta.
Anna Elina isoaro ja Mira Mallius ovat aiemmin julkaisseet yhdessä kuvakirjan Sinä yönä tuli talvi, joka voitti Botnia-kirjallisuuspalkinnon vuonna 2021. Kuva: Otto Virtanen29.11.202320:00
Kaksoset Esteri ja Viljami kurkkivat ovenraosta, kun heidän vanhempansa kiistelevät kotitöistä ja lastenhoidosta.
Kiristynyt tunnelma ratkaistaan lepolomalla: äiti ja isä päättävät lähteä viikonlopuksi viettämään kahdenkeskistä aikaa.
Lapset pääsevät kahden eri Veera-tädin luokse hoitoon, ja kirjassa tutustutaan molempien elämäntyyliin.
Isän sisko ”Raita-Veera” asuu puolisonsa Joskan kanssa kahdestaan kerrostaloasunnossa. He pitävät taiteesta ja urheilusta.
Äidin sisko ”Pallo-Veera” puolestaan asuu yksin puutalossa ja viettää aikaa naapureiden ja kissojensa kanssa.
Kummallakaan tädillä ei ole omia lapsia, eri syistä.
Kirja tuo esiin perheiden monimuotoisuutta myös siitä näkökulmasta, että kaikki perheet eivät ole lapsiperheitä.
Niin vapaaehtoinen kuin tahaton lapsettomuus ovat yleisiä ilmiöitä, ja on tärkeää, että ne näkyvät myös lastenkirjoissa.
Kirja tuo esiin perheiden monimuotoisuutta myös siitä näkökulmasta, että kaikki perheet eivät ole lapsiperheitä.
Anna Elina Isoaron kirjoittama ja Mira Malliuksen kuvittama Kaksi tätiä nimeltä Veera oli ehdolla lasten ja nuorten kirjallisuuden Finlandia-voittajaksi.
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon voitti Magdalena Hain teos Sarvijumala.
Pidän siitä, että kirjan päähenkilöt ovat uskottavia ihmishahmoja työpaikkoineen, kiinnostuksenkohteineen ja tunteineen.
Lapsettomuutta käsitellään rennon mutkattomasti ja ikätasoisesti.
Esterin ja Viljamin näkökulmaa olisin kaivannut hivenen enemmän. Kertomus on toiminnantäyteinen, eikä lasten omille ajatuksille ja tunteille juuri jää tilaa.
Kuvituksessa on paljon hauskoja yksityiskohtia, joihin pienen lukijan huomio kiinnittyy. Sivut ovat ihanan värikkäitä ja ihmiset ilmeikkäitä.
Rikkaus on, että lapsilla on läheisiä aikuisia omien vanhempien lisäksi.
Tarina tekee näkyväksi sen, miten vanhempien riitely näyttäytyy lapsille ja normalisoi pariskunnan yhteisen ajan priorisointia.
Lisäksi kertomus antaa arvoa pikkulapsiperheen tukiverkostoille. Ei ole itsestään selvää, että samalta paikkakunnalta löytyy kaksi perhettä, jotka riemusta kiljuen ottavat lapsia hoitoon.
Vaikka omia lapsia ei olisi, voi silti pitää lapsista ja haluta olla osa heidän elämäänsä. Rikkaus on, että lapsilla on läheisiä aikuisia omien vanhempien lisäksi.
Kirjaa suositellaan yli kolmevuotiaille. Omat neljävuotiaani ihastuivat teokseen, ja se on kuulunut viime aikoina suosikki-iltasatujen joukkoon.
- Osaston luetuimmat
