Kirja-arvio: Avoimet kertomukset vapaaehtoista lapsettomuudesta haastavat pohtimaan mitä perhe oikeastaan edes tarkoittaa

Lapsettomuus on noussut viime vuosina otsikoihin, kun lapsesta unelmoivat ovat kertoneet omista kamppailuistaan vanhemmuuden alkutaipaleella.

Vaikka moni on varmaan jo sisäistänyt, että toisten ihmisten lisääntymisasioista ei sovi noin vain kysellä, liittyy asiaan edelleen monia ennakkoluuloja. Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat edelleen monille niitä outoja lintuja, joiden suunnitelmat kyseenalaistetaan uudelleen ja uudelleen.

Siinä missä tahaton lapsettomuus on monelle elämän suurimpia kriisejä, voi vapaaehtoinen lapsettomuus olla toisille huojennus. Niku Hooli ja Anna-Sofia Nieminen esittelevät Aikuisten perhe -kirjassaan ihmisiä, joille vanhemmuus ei tunnu sopivalta vaihtoehdolta.

Kirja sai alkunsa kirjoittajapariskunnan omista pohdinnoista, sillä Nieminen ei halunnut lapsia, ja Hoolin piti pohtia omaa suhtautumistaan vapaaehtoiseen lapsettomuuteen. Aiheesta on puhuttu aiemmin varsin vähän Suomessa, vaikka tänä kesänä on julkaistu muutamiakin opuksia vapaaehtoisesta lapsettomuudesta.

Aikuisten perhe -kirjassa kirjailijoiden omat pohdinnat limittyvät asiantuntijalausuntojen sekä muiden vapaaehtoisten lapsettomien omakohtaisten kokemusten kanssa. Hyvin avoimet ja henkilökohtaiset ajatukset esitellään lukijalle alleviivaamatta tai dramatisoimatta.

Teos on ehdottomasti suositeltavaa luettavaa ihan jokaiselle, joka kokee tarpeekseen tentata muilta, etteikö lapsettomuus jossain kohtaa ala sittenkin kaduttaa. Teos voi myös tarjota samaistumispintaa vapaaehtoisesti lapsettomille. Aivan jokaisen se saa pohtimaan perheen syvintä olemusta.