”On hyvä kysymys, onko practical-ammunta tehnyt minusta ripeän ja kärsimättömän vai olenko luonteeltani sellainen, ja siksi laji sopii minulle. En tiedä tähän vastausta”, Raine Peltokoski kertoo. Kuva: Johannes Tervo
Tämän lajin saaminen olympialaisiin nostaisi Suomen mitalisijoille − pohjalainen insinööri voittaa maailmalla kultaa jatkuvasti
Raine Peltokosken kouraan voi lyödä aseen kuin aseen, ja mitalit arvokisoista ovat taattuja. Nyt hän kertoo menestyksensä salaisuuden.TilaajalleVaasa
Vaikka Raine Peltokoski kisaa nykyään senior-sarjassa ikänsä puolesta, ovat hänen sijoituksensa kärkipäässä kaikkien ikäsarjojen kesken. Kuva: Johannes TervoVaasalainen Raine Peltokoski on practical-ammunnassa yksi maailman menestyneimpiä urheilijoita.
Practical-ammunta on vauhtilaji, jossa ammutaan erilaisia ratoja kelloa vastaan. Osumista saadut pisteet jaetaan ampumasuoritukseen käytetyllä ajalla.
Nykyään menestyminen millä tahansa elämän osa-alueella vaatii yleensä erikoistumista vain yhteen rajattuun asiaan. Peltokosken urheilu-urasta erikoisen tekee monipuolisuus.
Mies on kisannut ansiokkaasti kaikilla kolmella aseluokalla: kiväärillä, pistoolilla ja haulikolla. Hän on ainoa henkilö maailmassa, joka on voittanut MM-kultaa kaikilla kolmella aseella.
Viimeisimpänä on senior-sarjan kulta kiväärin maailmanmestaruuskisoista, jotka järjestettiin tämän vuoden elokuussa Oulussa.
Mitalipotti on niin muhkea, että mies ei pysy enää laskuissa mukana.
”Onhan noita tullut. En ole laskenut, kuinka paljon mitaleja on kaiken kaikkiaan kertynyt. Tätä nykyä keskityn ainoastaan EM- ja MM-kisoihin. Kotimaiset kisat ovat saaneet jäädä pääosin taakse”, Peltokoski sanoo.
Raine Peltokoski
Syntynyt vuonna 1970 Kauhajoella ja asuu tätä nykyä Vaasassa.
Practical-ammunnan moninkertainen SM-, EM- ja MM-kultamitalisti pistoolilla, kiväärillä ja haulikolla.
Matkustaa jatkuvasti ympäri maailmaa töiden ja ampumaurheilun merkeissä.
Toimii myös Suomen ampumaurheiluliiton valmentajana.
Practicalin MM-kisat ovat kulkeneet kolmen vuoden kierrossa, jossa aselaji vaihtuu vuosittain.
Nyt MM-kiertoon on tullut uusi aseluokka PCC, jonka ensimmäiset kisat järjestetään seuraavana vuonna. PCC tarkoittaa pistoolikaliiperista karbiinia eli lyhyttä kivääriä.
”Sitä asetta aina treenataan vuosi, jolla seuraavat MM-kisat ovat. Nyt kun PCC tulee mukaan, on mahdollista, että kolmen aseen kultamitalisteja tulee toinenkin. Yhdysvalloista löytyy pari mahdollista kandidaattia siihen.”
Peltokoski tähyää jo neljän aseluokan mestariksi, mikä onnistuisi PCC senior -luokan voitolla.
Vuonna 1970 syntynyt Raine Peltokoski on alkujaan Kauhajoen Ikkeläjärveltä kotoisin. Sinne veri vetää hirvijahtiin syksyisin.
Toiminnallinen ammunta antaa hyvät eväät nopeisiin metsästystilanteisiin. Voisi kuvitella, että hirvellä olisi kohtalon hetket edessä, jos maailmanmestari on passissa vastassa.
”Kyllä sitä on tullut ohikin ammuttua. Ei sellaista metsästäjää olekaan, jolle ei olisi näin käynyt. Ja jos on, ei hän ole paljoa metsästänyt”, Peltokoski toteaa.
”Metsästystilannetta ei voi etukäteen suunnitella. Se pitää aina improvisoida tilanteen mukaan.”
”Onhan noita tullut. En ole laskenut, kuinka paljon mitaleja on kaiken kaikkiaan kertynyt.”
Ampumiseen Peltokoski tutustui enonsa ilmakiväärillä 10-vuotiaana. Muutaman vuoden päästä isoisä antoi 14-vuotislahjaksi ilmapistoolin, josta innostus ampumiseen syttyi toden teolla.
Aselait olivat vielä 1980-luvulla hyvin erilaiset. Peltokoski osti 15-vuotiaana pienoispistoolin rippilahjarahoilla, 16-vuotiaana yhdeksänmillisen pistoolin ja 17-vuotiaana suomalaisille armeijasta tutun RK-kiväärin puoliautomaattisena.
”Ei se silloin ollut sen ihmeellisempää kuin että vanhempien suostumus tarvittiin. Kun sai äidiltä luvan, sai myös poliisilta.”
Peltokoski näki 15-vuotiaana artikkelin practical-ammunnasta Ase ja Erä -lehdessä. Laji vaikutti mielenkiintoiselta ja ensimmäisiin kisoihin hän osallistui vuonna 1989. Ensimmäinen SM-kulta tulikin pistoolilla jo neljän vuoden päästä 1993.
Peltokoski on insinööri ja tehnyt työuransa Wärtsilällä. Insinöörimäinen ajattelu näkyy myös hänen lähestymisessä ampumiseen. Hän on tehnyt siitä lähes tiedettä. Jokainen erilainen ampuma-asento ja liike on valittu tutkimustyön tuloksena.
”Tein aikanaan ruutuvihkoon taulukkoja, joihin laitoin osumat ja ajan. Tarpeeksi ison otannan jälkeen pystyi päättelemään, mitkä olivat voittavia tekniikoita. Videoin kaikki pienoiskivääritreenit ja tilastoin tekemiseni sitten kotisohvalla videota katsoessani.”
Sama insinöörimäisyys näkyy miehen aseissa, joista yksikään ei ole tehdaskunnossa. Jokaisen yksityiskohdan on oltava kohdillaan ja aseen on oltava kuin ampujan mielen jatke.
Peltokosken aseet ovat kaikki pitkälle muokattuja. Aseen kahvan on käytävä käteen kuin hanskan. Kuva: Johannes Tervo”Kaikki lähtee käytännöllisyydestä. Jos jokin pienikin asia haittaa minua, korjaan sen.”
Kaikkine muutoksineen Peltokosken aseet ovat varsin roisin näköisiä. Ampuja ei kuitenkaan anna estetiikalle painoarvoa, ainoastaan tulokset merkitsevät.
Peltokoski on tänä vuonna käynyt peräti kahdeksassa eri maassa kilpailemassa. Haastattelua seuraavana päivänä hän on lähdössä Yhdysvaltoihin ja seuraavalla viikolla Puolaan.
Mies matkustaa myös töidensä puolesta paljon.
”Jos rehellisiä ollaan, niin ei se treenaaminen enää kovin hauskaa ole.
Menestyksellä on hintansa.
”Ei minua juuri kotona näy. Kaikki vapaa-aika menee treenatessa. Silloinkin kun olen kotona, hion ja suunnittelen aseita tai lataan patruunoita.”
Laukauksia Peltokoskelle kertyy aktiivisena vuotena yli 60 000. Rahaa lajiin on palanut vuosien varrella runsaasti. Suurin osa laukauksista on harjoittelua pienoiskiväärillä tai -pistoolilla. Isompiin kaliipereihin hän lataa patruunat suurelta osin itse.
Toistava tekeminen kuluttaa. Patruunoiden lataaminen ja sormien pinsettiote ovat johtaneet käsileikkaukseen, ja lyijyä on mitattu verestä raja-arvoja ylittäviä määriä.
Mestariampuja on muokannut myös silmälasinsa ampumista varten. Sankoja on väännetty niin, että oikean silmän linssi on ylempänä ja antaa tarkimman kuvan tähdätessä. Kuva: Johannes Tervo”Jos rehellisiä ollaan, niin ei se treenaaminen enää kovin hauskaa ole. En pysty menemään radalle vain huvin vuoksi, vaan se on aina järjestelmällistä harjoittelua ja kovaa työtä. Oppiminen tapahtuu turhautumisen kautta. Onhan se raskasta tehdä jotakin, mitä ei osaa hyvin, mutta juuri sitä pitääkin harjoitella. Kiitos seisoo vasta jossakin kaukana edessäpäin.”
Practical-ammunta on Suomen Ampujaurheiluliiton (SAL) lajeista suurin, vaikkakaan ei näkyvin.
SAL:n kilpailulisensseistä 60 prosenttia on Practicaliin. Jos lajissa miteltäisiin olympialaisissa, Peltokoski olisi luultavasti tuonut useita mitaleja Suomelle.
”Ei se minua harmita, että kyseessä ei ole olympialaji. Tämä on lopulta vain minulle tärkeä juttu, jota haluan tehdä intohimosta. Jos kyseessä olisi laajemman yleisön laji, joutuisin varmaan olemaan jatkuvasti esillä sosiaalisessa mediassa ja ottamaan pärstäkuvia, mistä en välitä.”
Peltokosken näkö ei anna enää rahkeita avotähtäimillä kisaamiseen. Hän kisaakin divisioonissa, joissa saa käyttää punapistetähtäintä tai suurentavaa kiikaria. Kuva: Johannes Tervo”Lajille itselleen ja Suomelle olisi tietenkin hienoa, jos practical nähtäisiin olympialaisissa. Tämä ei tule kuitenkaan tapahtumaan enää minun urheilu-urani aikana.”
Vuosien kokemusta Peltokoski jakaa eteenpäin valmentamalla nuoria ampujia. Hän on toiminut SAL:n valmentajana neljä vuotta.
Neljän vuoden projekti kulminoitui kiväärin MM-kisoissa, joista kuudesta valmennettavasta kolme toi kotiin MM-mitalin, yksi kutakin väriä.
- Osaston luetuimmat
