Vermlannin murre meni jo, pian sammuvat rajantakaisen Karjalan murteet

Montako murretta on suomen kielessä? Yksiselitteistä vastausta ei löydy.

Mikael Agricola rakensi aikanaan suomen kirjakielen Turun ja Viipurin seudun murteiden varaan.

Itä- ja länsimurteiden lisäksi pohjois- ja lounaismurteet voitaisiin erottaa omiksi pääryhmikseen. Terho Itkosen 1960-luvulla laatimassa murrekartassa itä- ja länsimurteet jakautuvat kahdeksaan murreryhmään, paljolti vanhan maakuntajaon mukaan.

Pitäjänmurteita on yhtä monta kuin kuntia ennen kuntaliitoksia – vuonna 1938 niitä oli noin 520. Toisaalta murre voi vaihdella pitäjänkin sisällä, suomen kielen professori Marjatta Palander sanoo.

"Vanhojen emäpitäjien rajat näkyvät edelleen murteissa."

Esimerkiksi Palanderin 1990-luvulla tutkima vanhan Kerimäen murre on yhtenäisempi kuin muut Savonlinnan seudun murteet.

Suur-Kerimäen emäpitäjä pilkkoutui 1800-luvulta lähtien Kerimäeksi, Savonrannaksi, Enonkoskeksi ja Punkaharjuksi.

Nyt on menossa päinvastainen kehitys. Kerimäki, Savonranta ja Punkaharju on liitetty 2000-luvulla Savonlinnaan.

Isoimmat muutokset ovat tapahtuneet naapurimaissa puhutuissa suomen murteissa.

Ruotsin Vermlantiin muutti paljon savolaisia Rautalammilta 1600-luvulla. Vielä 1900-luvun alussa murretta jossain määrin puhuttiin, mutta 1960-luvulla Vermlannin murre sammui pois puhekielenä. Paikalliset hirvenmetsästäjät tosin käyttävät murretta edelleen passipaikkojen nimissä.

Norjan vuonojen kveenimurre ja Tornionjokilaakson meänkieli ovat saaneet kielen statuksen.

Karjalan kannaksen murteiden taitaminen on hajonnut ympäri Suomea, kun ihmisiä asutettiin ympäri maata.

Dosentti Hanna Lappalaisen mukaan rajantakaisen Karjalan murteet ovat sammumassa.

"Yksittäisiä evakkoja on vielä hengissä. Murteet eivät siirry seuraavalle sukupolvelle, jos ympäristö puhuu ihan eri lailla."