Tykkilumi vai tykkylumi? Suomen kielessä ja etenkin murteissa piisaa ilmaisuja lumelle

Yksi kyntää loskassa, toinen hiihtää ensilumella ja kolmas auraa lunta jo neljättä viikkoa. Suomi on pitkä maa, ja kun lämpötila laskee pakkaslukemiin, lunta voi sadella monenlaisissa olomuodoissa.

Yksi suomen kieleen maailmalla liitetty väite koskee kielemme lumisanojen määrää. Sanoja voidaan väittää olevan jopa kolminumeroinen määrä, kuten arabian kielessä sanotaan olevan valtavasti hiekkaan liittyviä sanoja.

Kysymykseen suomen kielen lumeen liittyvien sanojen määrästä on vaikea antaa selkeää vastausta, mutta kyllä niitä melkoisesti on. Onhan esimerkiksi kuura aivan eri asia kuin hanki, eikä lumipallon pyörittely tahdo onnistua pakkaslumesta.

Jos mielii alkutalvesta laskettelemaan, tykkilumesta on siinä puuhassa enemmän apua kuin tykkylumesta.

Jos kaipaa tarkempia lumi-ilmaisuja, apuun voi hakea murresanat. Pelkästään lumen satamista voidaan murteissa kuvata ainakin sadalla tavalla, joten siksi eri puolilla Suomea lunta voi muun muassa haituilla, tuijailla tai kyvehtiä.

Ja kun ajaa autoa pimeällä tiellä ja tuulilasin läpi näkyy lähinnä valtavia lumihiutaleita – voi miettiä, kutsuisiko niitä vaikka jalkaräteiksi, akanpalloiksi vai jollain muulla termillä.

Jos lumen sisältämä vesimäärä mietityttää, voi jonkinlaisena muistisääntönä pitää, että senttimetri lunta vastaa sulatettuna keskimäärin millimetriä vettä.

Kaikki lumen kanssa tekemisissä olevat tietävät, että märkä lumi kasaantuu tiiviimmin kuin kuiva pakkaslumi ja joskus uusi lumi painaa vanhan kasaan. Silloin lumensyvyys ei kasva juuri lainkaan. Erityisen hankalaa vanhan lumen painuminen on katoilla.

Lähteet: Kotus, Ilmatieteen laitos