Marraskuun värit ja tunnelmat – koko vuoden hienoimmat?

Marraskuu on luonnossa nimensä mukaisesti kuoleman kuukausi: maa routaantuu, monien kasvien varret kuolevat ja jäävät törröttämään elottomina runkoina.

Suomen kielessä sana marras on vanhastaan liittynyt kuolemaan tai sen ennusmerkkeihin. Sana on samaa perua kuin kuolemaa tarkoittava latinan mori tai espanjan muerte.

Marraskuusta on tullut synonyymi kaikelle ankeudelle, sillä harmaan sumuinen sää voi jatkua viikkokausia ilman auringon pilkahdustakaan. Loppusyksyllä aurinko on jo niin matalalla, että se ei jaksa lämmittää yön kylmyydessä muodostuvaa sumua pois.

Alijäähtyneitä vesipisaroita lehdellä. Kuva: Juho Rahkonen

Marraskuu saattaa vaikuttaa värittömältä, mutta silloin kannattaa kääntää näkökulma toisin päin: marraskuu voi tarjota vuoden kauneimmat sävyt ja herkkyyttä, jollaista ei muulloin voi kokea.

Etenkin ruskean ja violetin lukemattomat sävyt ja vivahteet hehkuvat marrasmaisemassa upeasti. Se on erilaista värien juhlaa kuin ruska, hillitympää.

Marraskuun ainutlaatuinen värimaailma syntyy kahden tekijän yhteisvaikutuksesta: matalalta paistava surinko – joka useimmiten pysyttelee pilvien takana – ja kuolleiden kasvien murretut sävyt.

Marraskuun keskilämpötila on Etelä-Suomessa nollan tuntumassa. Keski-Suomesta pohjoiseen ollaan yleensä jo pakkasella, ja pohjoisimmassa Lapissa marraskuun keskilämpötila on jo tukevasti miinusmerkkinen. Puhutaan kahdeksasta vuodenajasta, ja marraskuu on niistä yksi.

Kun Atlantilta tuleva matalapaine tihkusateineen hellittää ja antaa tilaa pohjoisille, kylmille ilmavirtauksille, maisema voi muuttua suorastaan taianomaiseksi. Yön aikana kuura peittää kasvit kuin sokerikuorrutukseen, ja vesistöjen rannoille kerääntyy aaltokuvioinen jääreunus.

Marraskuussa lähes kaikki muuttolinnut ovat jo jättäneet Suomen, kukat ja hyönteiset kuolleet tai vetäytyneet talvehtimaan. Kuvausaiheista ei kuitenkaan ole pulaa, varsinkaan jos valot ovat kohdallaan.

Maisema voi olla marraskuussa jopa kauneimmillaan. Myöhemmin talvella lumi peittää maan, ja järvet ja metsänpohja muuttuvat pelkiksi valkoisiksi laatoiksi, mikä ei ole kovin kuvauksellista. Mutta marraskuussa kaikki maiseman hienot muodot ovat yleensä vielä näkyvillä.

Aurinko herättää marraskuisen maiseman leiskumaan. Kuva: Juho Rahkonen

Ehkä parasta marraskuussa on kuitenkin sen tiheä tunnelma, luonnon pysähtyneisyys. Satunnaista tiaisparven sirinää, käpylintujen helkytystä tai närhen rääkäisyä lukuun ottamatta luonto on hiljainen.

Marraskuu on parasta aikaa filosofoivalle luonnossa liikkumiselle. Kävellessä hennon ensilumen reunustamalla, kengän alla rapisevalla neulaspolulla tuntuu, että luonnon herkkä kauneus valuu suoraan sielun syövereihin, sellaisenaan ja puhtaimmillaan.