
Heinäkuinen lauantai valkenee epävakaisessa, sateisessa säässä. Tammelaan Forssan seudulle jo varhain aamusta kokoontunut kurssiporukka ei säätä hätkähdä. Mukana on niin maanpuolustuskoulutuksen aktiiveja kuin luonnonyrttien harrastajiakin.
Maanpuolustuskoulutuksen eli MPK:n kurssin aiheena on luonnonmuona ja sen rooli selviytymisessä. Päivä alkaa kursseille tuttuun tapaan turvallisuusohjeilla.
Kurssin vastuuhenkilö Forssan Seudun Maanpuolustusnaiset ry:n Minna Rauhaniemi varoittaa alueella olevan paljon käärmeitä. Tämän hän oli huomannut omakohtaisesti, kun yrttejä poimiessa pusikkoon työnnettyyn käteen tarttui kyy.
MPK:n kanssa kurssin järjestäjänä toimivan Somaluonto-yrityksen Jere Nissisen mukaan Tammelan kurssin osallistujapaikat täyttyivät hyvin nopeasti.
”Kynnys mennä metsään on varmasti paljon pienempi ryhmän mukana kuin yksinään.”

Pian on aika siirtyä maastoon kurssin kasviasiantuntijan Pertti Dahlströmin johdolla. Ryhmä ei pääse kauas pihasta, kun Dahlström jo kumartuu tutkimaan kasveja. Salaattiainekset ovat käsillä heti. Monen innostuneen kurssilaisen mielessä raksuttaa jo. Onko tuo syötävä kasvi?
”On turhaa osoittaa kasvia ja kysyä, onko tuo syötävä. Ei se ole, ennen kuin se on nimetty ja sen kelpoisuus tarkistettu”, Dahlström tähdentää.
Tunnistuksen perussääntö on Dahlströmin mukaan tunnistaa ensin kasvin olemus ja kokonaiskuva, ja sitten vasta aloittaa yksityiskohtien tarkastelu. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kasvin ulkomuodon ja kasvupaikan tarkastelua rinnakkain.
”Onko todennäköistä, että metsäkukka kasvaisi pihassa? Vaikka kasvin piirteet tuntuisivat sopivan, onko se lajille sopivassa kasvuympäristössä?”
Tiina Lamminpää ja Noora Wassholm-Vainio toivovat kurssilta varmuutta etenkin hyvin samankaltaisten kasvien erojen tunnistamiseen. Esimerkiksi ravinnoksi kelpaavan koiranputken erottaminen erittäin myrkyllisestä myrkkykeisosta herättää kurssilaisissa huolta.
”On turhaa osoittaa kasvia ja kysyä, onko tuo syötävä. Ei se ole, ennen kuin se on nimetty ja sen kelpoisuus tarkistettu.” Pertti Dahlström
Kaikille metsäkasvit eivät ole tuttuja. Varusmiespalvelus vie kaikki taistelijat metsään, mutta varsinaista kasvitunnistusta ei varusmiesten peruskoulutuskaudelle kuulu.
”Olisihan se tietysti hyvä, että tunnistaisi mustikan, puolukan ja vadelman, sekä ne myrkylliset marjat, mitä ei missään nimessä kannata luonnosta syödä”, kertoo Maanpuolustusnaisten liiton Etelä-Hämeen piirin puheenjohtaja Satu Rajala. Sotilasarvoltaan Rajala on reservin ylivääpeli.
Suomen vuodenajat ovat Rajalan mukaan valitettavan haastavat luonnonmuonalla selviytymisen kannalta. Jos tiedossa on vuorokauden selviytyminen metsässä, ei puute ruuasta ole vielä katastrofi.
”Järkevintä on hakea suojaa, lämpöä ja vettä. Mitään kauheita urheilusuorituksia ei siinä vaiheessa tosin kannata tehdä, ettet kuluta jäljellä olevaa energiaasi.”
Suomen vuodenajat ovat Rajalan mukaan valitettavan haastavat luonnonmuonalla selviytymisen kannalta.
Suomessa kasvavasta 3 500:sta kasvista vain noin 150 kelpaa ravinnoksi. Osuus on pieni, joten summamutikassa ei kasveja kannata kerätä. Myös syömäkelpoisten kasvien ominaisuudet on tunnettava tarkkaan.
Ruuanlaitossa luonnonyrttejä hyödyntävän Jaana Nion toi kurssille halu kuulla lisää luonnonkasvien hyötykäytöstä.
”Lääkekasvit ovat kiinnostavia. Olen lukenut aiheesta vanhoista lääkintäopuksista, mutta niihin tietysti tulee suhtautua varauksella.”
Myös Dahlström muistuttaa, ettei vanhoja lääkekasveja ei kannata kokeilla omin päin.
Kurssilla opitaan myös se, että kasvin ulkonäkö voi pettää. Esimerkiksi pensasmainen näsiä tekee marjastajan näkökulmasta houkuttelevan näköisiä, punaisia marjoja. Marjat ovat kuitenkin erittäin myrkyllisiä.
Monen syömäkelpoisen kasvin ravinteikkain osa piilee maan alla juurissa. Esimerkiksi voikukan vahva ja tärkkelyspitoinen paalujuuri sisältää runsaasti ravintoaineita.
Metsässä ihastusta kurssilaisten keskuudessa herättää alueen runsas mustikkasato. Mukana olleet pussukat ja ämpärit täyttyvät myös polun varrelta löydetyistä kantarelleista.
Kurssin lopussa päästään lajitunnistuksen lomassa vielä nauttimaan päivän keräilyn tuloksista, kun Rauhaniemi valmistaa kurssilaisten kanssa kerätyistä nokkosista keiton.
Ruuanlaitossa luonnonyrttejä kannattaa käyttää kohtuudella, eikä pitkiä aikoja kerrallaan. Jatkuvasta ja pitkäaikaisesta käytöstä tai suurista kertamääristä voi aiheutua ongelmia.
”Kaikkea kohtuudella”, Rauhaniemi muistuttaa.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
