Tummien sävyjen taitaja Päivi Alasalmi aloitti dekkarisarjan – sopii kesäpäivien viihteeksi

Kun selaa kustantajien uutuuskirjojen katalogeja, huomaa, että dekkaritarjonta kasvaa vuosi vuodelta. Mitä halutaan lukea, sitä tarjotaan. Yhä useampi kirjailija höystää romaaniaan trillerijännitteellä tai kokeilee tehdä puhtaan dekkarin.

Nyt myös Päivi Alasalmi, tummien sävyjen taitaja muussakin tuotannossaan, on aloittamassa oman dekkarisarjansa.

Rikoskonstaapeli Hallavaisen ensimmäisenä urakkana on selvittää Tampereella paljastunut verityö. Kadonneen nuoren parin asunto viittaa raakaan henkirikokseen tai useampaankin.

Samaan aikaan kaupunkiin muuttaa Oulusta nuori sosionomi Anu Murtovuo.

Hän on innoissaan uudesta työstä ja asuinpaikasta. Hänet on palkattu auttamaan omasta väkivaltaisuudestaan kärsiviä naisia löytämään keinot hallita tunteitaan.

Heti ensimmäisenä päivänä Anu törmää kadulla epämääräisiin ihmisiin, jotka ovat tunnistavinaan hänet ja käyttäytyvät uhkaavasti. Pian hän tajuaa, että hänellä on kaupungissa kaksoisolento. Hän on ilmeisesti vaarassa.

Asetelmasta syntyy nopeakäänteinen tapahtumakimara, joka vie välillä Madridiinkin.

Kun Tampereen pimeillä puolilla liikutaan, tulee väistämättä vertailukohdaksi Seppo Jokisen luoma rikoskomisario Koskinen.

Koskisen kilpailijaksi Hallavaisesta ei ainakaan vielä ole. Alasalmi osaa kyllä koukuttavan ja ennakoimattoman juonen rakentelun, vaan ei malta kehitellä käänteistä aina uskottavia. Henkilöissä olisi tukevoittamista.

Mutta ehkä tarkoituksella hän on kirjoittanut tämän teoksen keveällä kädellä. Alamaailman kuningatar on hellepäiviin sopivaa viihdettä.

Siihen voi sukeltaa ilman, että karutkaan kohtalot jäisivät jälkeenpäin mieleen hiertämään.

Lue lisää:

Kirja-arvio: Komisario Koskinen taas kovan edessä ‒ ”Jokinen selvästi rakastaa luomaansa väkivaltajaoksen tiimiä”

Kirja-arvio: Kirjailija näyttää, miten ahdistavaa oli pelätä suden syövän lapset jopa kotipihassa – tositapahtumiin perustuva romaani sijoittuu 1880-luvun alun Suomeen

Kirja-arvio: Koskinen katsoo taakseen – Seppo Jokisen vankkaa ammattitaitoa on pakko ihailla