Kirja-arvio: Seikkailut kanan kanssa ovat taattua jatkoa Heinähattu ja Vilttitossu -sarjaan

Kun Heinähattu lähtee kesäloman alussa leirille, Vilttitossu joutuu jäämään kotiin. Aluksi se harmittaa, mutta onneksi Alibullenin neidit kutsuvat kylään. Kun neitien luo saapuu myös eräs Anita, Vilttitossu löytää uuden ystävän.

Nopolan kirjailijasisarusten 23. Heinähattu ja Vilttitossu -kirja on taattua laatua.

Tämän kirjan juju on Anitaan liittyvässä hämmennyksessä. Aina kun joku kertoo Anitan olemassaolosta toiselle, hän kertoo kyllä, että Anitan lempiruokaa on spagetti, mutta jättää mainitsematta, että Anita onkin Vilttitossun ikäinen kana, ei siis Vilttitossun ikäinen tyttölapsi.

Vilttitossu saa yksinäiset kesälomapäivänsä kulumaan sukkelaan, kun opettaa Anitaa lukemaan. Lisäjännitystä tulee siitä, kun Anita karkaa leikkimökistä, jonne Vilttitossu on jättänyt sen yöpymään. Poliisit Isonapa ja Rillirousku astuvat tietysti tässä vaiheessa mukaan etsintäkuvioihin.

Koelukijat, iältään melkein neljä ja melkein kuusi vuotta, kuuntelevat kirjaa tarkkaavaisesti. Luettavaa riittää neljäksi illaksi, ja kirja tuodaan joka ilta äidille avattuna siitä, mihin edellisiltana jäätiin.

Aikuislukija nauttii tavalliseen tapaansa eniten Heinähatun ja Vilttitossun välienselvittelystä. Tällä kertaa sitä tosin on tarjolla tavallista vähemmän, sillä Heinähattu viettää pääosan kirjasta leirillä, poissa kanan ja pikkusiskonsa luota.