Hepatiitti päätyi haarukkaan

Keväällä 2024 suomalaisilta alkoi löytyä hepatiitti E -viruksen aiheuttamaa maksatulehdusta enemmän kuin koskaan aiemmin.

Tapauksia on tänä vuonna havaittu jo 232, kun normaalisti niitä on 30–40 vuodessa. Todellisuudessa tapauksia on todennäköisesti moninkertainen määrä, sillä virus on usein oireeton tai niin lievä, ettei lääkäriin hakeuduta.

MT selvitti, mitä tapauksesta nyt tiedetään ja miten vähäriskiseksi arvioitu skenaario hepatiitin tarttumisesta ihmiseen lihaa syömällä pääsi toteutumaan.

Tapauksia tutkittaessa sairastuneilta havaittiin yhdistävä tekijä: Runsas leikkeleiden, erityisesti meetvurstin syöminen.

Yhteys saatiin lopulta paikannettua alkuvuonna markkinoilla olleisiin eriin meetvurstia. Tutkimuksissa niistä löydettiin tautia aiheuttavaa virusta.

Viruksella saastunutta raaka-aine-erää tai sen alkuperämaata ei tutkimuksissa ole vielä saatu selville, Ruokaviraston erikoistutkija Maija Summa kertoo.

Tarkemmat analyysit taudinaiheuttajan alkuperästä ovat THL:ssä ja Ruokavirastossa edelleen kesken. Niiden odotetaan valmistuvan syksyllä.

E-hepatiitti voi aiheuttaa ihmiselle kuumetta ja vatsatautioireita sekä esimerkiksi ihon ja silmien keltaisuutta. Sitä ei Suomessa säännöllisesti testata lihasta.

Tautitapauksia esiintyy suhteessa lihan syöntiin todella harvoin, eikä virus ole perusterveille ihmisille erityisen vaarallinen.

Nyt meetvurstista havaittu alatyyppi voi aiheuttaa vakavia oireita, jos immuunijärjestelmä on jostain syystä heikentynyt. Muuten tauti on yleensä oireeton tai niin lieväoireinen, että sairastunut ei hakeudu lääkäriin.

Lihassa esiintyvältä virukselta suojautumiseen on myös varma keino: Virus kuolee kuumentamalla. Hyvin kypsennetystä lihassa sitä ei varmasti ole.

Meetvurstin ja muiden kylmäsavustettujen makkaroiden valmistuksessa lämpötila on kuitenkin niin matala, että virus voi selvitä.

Meetvursti valmistetaan kylmäsavustamalla ja fermentoimalla. Sitä ei missään vaiheessa kuumenneta kovin kuumaksi. Kuva: Carolina Husu

Ihmisten lisäksi makkarassa havaittua hepatiittia havaitaan esimerkiksi sioilla, villisioilla, peuroilla ja joidenkin tutkimusten mukaan myös hevosilla.

Sioilla virus on hyvin yleinen. Vuonna 2017 tehdyssä tutkimuksessa testatuista suomalaissioistakin virus löytyi joka viidenneltä. Taudista mahdollisesti kertovia vasta-aineita löytyi peräti 86 prosentilta.

Suomessa yleinen sikojen kasvatusrytmi vaikuttaa kuitenkin olevan hepatiittiriskin puolesta turvallinen. Siat saavat virustartunnan nuorina ja ovat teurasiässä jo parantuneet.

Sioilla tartunta on täysin oireeton. Virus elää sikojen veressä vain lyhyen aikaa, jolloin virusta voi esiintyä verenkierron mukana myös lihassa.

Teurastusvaiheessa virusta löytyi vuonna 2017 testatuilta sioilta enää kolmelta prosentilta. Lihassa virusta ei esiintynyt teurasvaiheessa yhdelläkään sialla.

Viruksen päätymistä elintarvikkeisiin Suomessa pidettiin tutkimuksessa epätodennäköisenä. Syynä oli nimenomaan kasvatusaikataulu.

Ihmisten osalta isompia tartuntaketjuja tunnetaankin Suomessa aiemmin vain yksi.

Vuonna 2019 havaittiin tautirypäs, jossa yhdeksällä henkilöllä havaittiin viruksen samaa alatyyppiä. Haastattelujen perusteella heitä yhdistivät useat lihatuotteet ja kasvikset.

Tuon tartuntaketjun selvitys jäi kuitenkin kesken, kun THL:n resurssit kohdennettiin koronaviruksen tutkimiseen.

Tänä vuonna levinneestä viruksesta tiedetään yleisimmät alatyypit. Selvästi yleisin oli Hepatiitti E-3f. Sitä ei ole koskaan havaittu havaittu suomalaisissa sioissa. Lisäksi esiintyi myös Suomessa tuttua alatyyppiä 3e.

Kaksi eri alatyyppiä voi tarkoittaa kahta eri taudinlähdettä. On myös mahdollista, että taudin aiheuttaneisiin elintarvikkeisiin on päässyt kahta erilaistakin virusta.

Yhä selvitetään myös mahdollisuutta siitä, että tautia on levinnyt muistakin elintarvikkeesta.

Jälkiä on etsitty myös muualta.

Samaan aikaan kun hepatiittia havaittiin keväällä Suomessa, havaittiin tautiryppäitä myös muualla Euroopassa.

Yhteyttä ei maiden sairastumisten välillä ei kuitenkaan onnistuttu löytämään, THL:n epidemiologieläinlääkäri Ruska Rimhanen-Finne kertoo. Ainakin osa muualla havaituista viruksista edusti eri genotyyppiä kuin Suomen tartunnat. Kaikissa Euroopan maissa Hepatiitti E-virustartuntoja ei myöskään seurata eikä viruksia tyypitetä.

Sioilla E-hepatiitti on oireeton ja yleinen. Valtaosa Suomenkin sioista saa viruksen porsaina, jolloin se ehtii hävitä elimistöstä ennen teurasikää. Kuva: Sanne Katainen

Kevään tutkimuksissa virusta tavattiin oululaisen Kotivaran meetvurstista. Kotivaran verkkosivuilla kerrotaan käytetyn sian- ja naudanlihan tulevan pääosin Suomesta, mutta myös muualta Euroopasta, Tanskasta, Saksasta, Puolasta, Hollannista ja Belgiasta.

Kaikki takaisin vedetyt tuotteet sisälsivät sianlihaa ja suurin osa myös hevosenlihaa.

Noin 60 prosenttia lihasta tulee Suomesta, kertoo toimitusjohtaja Janne Piikivi.

”Muualta Euroopasta lihaa ostetaan johtuen siitä, että saatavuus ei ole taattu. Samoja toimittajia on käytetty vuosikausia”, Piikivi sanoo.

”Me ei osteta mitään spottilihaa sieltä täältä.”

Yhtiö ostaa raaka-aineen raakana lihana ja jalostaa sen lopputuotteeksi itse. Sen omassa laboratoriossa tutkitaan sekä kotimaasta että ulkomailta tullut raaka-aine.

Kevään havainnon jälkeen aloitettiin myös E-hepatiitin testaaminen. Löydöksiä ei ole tullut.

Piikiven mukaan E-hepatiitin testaaminen on kallista, mutta ei työlästä. Sitä ei edellytetä lihajalostajilta. Kotivara aikoo jatkaa tarkastuksia toistaiseksi, mutta jollei löydöksiä tule, tarkastusväliä harvennetaan.

Kestomakkaroita tutkitaan muuten paljon juuri niiden raakakypsytysmenetelmän vuoksi. Esimerkiksi salmonellaa, e-colia ja listeriaa testataan sekä puolivalmisteista että valmiista makkaroista.

Yhtiö kuuli E-hepatiittilöydöksestä Ruokavirastolta. Kun sairastaneiden haastattelussa havaittiin yhteys kestomakkaroiden syöntiin, valmistajilta pyydettiin näytteitä valmistetuista tuotteista.

”Meiltä pyydettiin mahdollisimman vanhoja näytteitä testattavaksi”, Piikivi kertoo.

”Sieltä tuli sitten löydös.”

Kun virus löytyi, ei valmistukseen käytettyjä lihaeriä tehtaalla enää ollut.

E-hepatiitin keskimääräinen itämisaika on noin 40 päivää. Kestomakkaran säilyvyys taas on jopa puoli vuotta. Oireiden ilmestyessä valtaosa makkaroista oli syöty jo aikaa sitten.

”Osassa takaisin vedettävissä erissä parasta ennen -päiväys oli mennyt jo kaksi kuukautta sitten”, Piikivi kertoo.

Tuhottavaksi päätyi joitakin satoja paketteja meetvurstia.

Suurempi vahinko tuli mainehaitasta.

E-hepatiittilöydöksen jälkeen koko kestomakkaramarkkina laski noin kolmanneksella. Kotivaran liikevaihto laski alle puoleen entisestä.

”Siitä se on lähtenyt pikkuhiljaa toipumaan”, Piikivi sanoo.

E-hepatiitin keskimääräinen itämisaika on noin 40 päivää, kun taas salami säilyy jopa puoli vuotta. Kun virusta alettiin havaita suomalaisista, pääosa saastuneista meetvurstieristä oli jo syöty. Kuva: Carolina Husu

Viime vuonna THL ja Veripalvelu tekivät arvion E-hepatiitin leviämisriskistä Suomessa, Rimhanen-Finne kertoo. Samalla tutkittiin taudin ja sen vasta-aineiden yleisyyttä verenluovuttajilla.

Luovutetusta verestä havaittiin, että aktiivista taudinaiheuttajaa oli 0,02 prosentilla. Sairastetusta taudista kieliviä vasta-aineita löytyi 7,4 prosentilta.

Sairastetun taudin genotyyppiä tai alkuperää vasta-aineet eivät kerro. Tartunta voi olla peräisin mistä vain.

Tutkimuksessa tartunnan leviämisriskiä verivalmisteiden välityksellä pidettiin Suomessa alhaisena, mutta sitä todennäköisempänä tutkijat nostivat esiin elintarvikevälitteisten hepatiitti E-tartuntojen riskin.

Virusta esiintyy ihmisillä enemmän maissa, joissa kylmäsavustettua tai muuten kypsentämätöntä sianlihaa nautitaan paljon. Esimerkiksi Saksassa tapauksia havaitaan vuosittain noin 2 000–3 000.

Lihaa suurempi tartuntariski ovat sisäelimet, etenkin sian maksa. Niissä virus voi säilyä pitkään.

Ranskassa tartuntoja on todettu raakakypsennetystä figatellu-makkarasta, jonka valmistuksessa käytetään raakaa sian maksaa.

Hepatiitin alkuperälle ei ole vielä löytynyt selitystä. Virus ei kuitenkaan lisäänny enää kuolleen eläimen lihassa, joten sitä on pitänyt olla alkuperäisessä raaka-aineessa suhteellisen paljon. Kuva: Carolina Husu

Hepatiitin päätymiseen suomalaiseen salamiin on käytännössä kaksi vaihtoehtoa. Joko teurastetut siat ovat syystä tai toisesta kantaneet virusta vielä teurastusvaiheessa tai virus on tarttunut lihaan jossain vaiheessa valmistusprosessia.

Esimerkiksi likaiset välineet ja tasot tai likainen vesi voivat siirtää viruksen lihaan sen jalostusvaiheessa.

Virusta on kuitenkin täytynyt olla lähtöaineessa suhteellisen paljon, jotta se on levinnyt makkaratuotteissa näin laajalle.

Muiden virusten tavoin hepatiitti E tarvitsee lisääntyäkseen elävän isännän. Lihavalmisteeseen päädyttyään se ei enää lisäänny.

Sekä Summa että Rimhanen-Finne pitävät todennäköisempänä, että viruksen lähde on peräisin raaka-aineesta eli todennäköisesti siasta itsestään.

On kuitenkin edelleen auki, miten yleensä teurasikäisillä sioilla hyvin harvinainen virus on nyt päätynyt makkaraan asti.

Mahdollista on esimerkiksi se, että sikoja on lihan lähtömaassa teurastettu nuorempana kuin Suomessa. Mukaan on voinut myös päästä myös muuten jo parantuneen sian maksaa, jossa virusta on vielä ollut.

Tarkempien johtopäätösten tekeminen helpottuu, jos saastunut liharaaka-aine löydetään ja sen alkuperä pystytään selvittämään.

Ruokaviraston laboratoriossa on tutkittu salamin raaka-aineena olleita lihaeriä, mutta tähän mennessä tutkituista näytteistä virusta ei ole löytynyt. Osa näytteistä odottaa edelleen pakastimessa tutkimista.